Lisää vain kiitos

Kun kohdalle osuu tarpeeksi monta auttavaa kättä ja vilpitöntä ohikulkijaa, on aika antaa takaisin.

Niinpä aloitin uudelleen sohvasurffauksen, eli matkaajien majoittamisen kotiini.

En edes uskalla laskea, kuinka monesta liristä minut on vuoden aikana pelastettu. Kodittomana paluumuuttajana asiat eivät aina olleet kovin ruusuisesti. Silti sohvia löytyi jos mistäkin, tutuilta ja tuntemattomilta. Pisimmillään kyläilin viisi viikkoa putkeen.

Kuukauden sisällä luonani on yöpynyt kaksi surffaajaa: intialainen videopelisuunnittelija ja kanadalainen filmiopiskelija. Viikonloppuna tutustuin kahteen iranilaiseen, ja keskiviikkona kylään saapuu saksalainen tyttö.

Uusien ihmisten tapaaminen on ihanaa. Se on myös oma tapani sanoa kiitos.

Ele tulee takaisin aina bumerangin tavoin – vaikka yllätyskortin muodossa:

Nyt minulla on vierassohva Torontossa.

Ei pöntömmin surffattu.