Hei kaverit, täällä sitä taas ollaan! Kiitos sähköpostia lähettäneille kirjoittajakamuille ja muille kuulumisia kyselleille. En ole ignoorannut teitä tahallani, vaan ollut varsin tarpeeseen tulleessa nettilakossa. Töiden lisäksi (uskokaa tai älkää, olen kirjoittanut viime päivät miesten sukista ja alusvaatteista) olen lähinnä elänyt ja ihmetellyt. Uinut hyytävässä meressä ja liejuisessa Töölönlahdessa. Käynyt festareilla ja tupaantuliaisissa ja pohtinut, mistä […]

Netissä kirjoittelemisessa parasta on kirjoittaminen. Netissä kirjoittelemisessa pahinta on kirjoittaminen, kun jaksaa hädin tuskin nostaa tietokoneen syliin. Radiohiljaisuutta ihmetelleille: täällä ollaan, mutta ei aivan täysissä Laura-voimissa. Takanani on nyt aivan käsittämättömän kurjat kuusi kuukautta. Energiselle, tavallisesti kaiken läpi kahlaavalle optimistille kokemus on ollut absurdi, jollei tragikoominen. Voimat ovat viime aikoina olleet hakoteillä ja tämä luonnollisesti […]

Jokaisen naisen elämässä koittaa hetki, kun on katsottava itseään peilistä ja sanottava ääneen sanat: ”Nainen, perkele, sinä ansaitset kyllä nyt kukkakimpun.” Kun elämä potkii, ensiapu löytyy levyhyllyltä – ja tietenkin leikkokukkatiskiltä. Siellä minua odotti tälläkin kertaa kova kimppukaksikko: terttuneilikat ja preeriaruusut. Valinta oli vaikea, mutta tällä kertaa päädyin neilikoihin. Pelkän nimen perusteella olisin poiminut jälkimmäiset. Preeriaruusu, mikä ihana sana! […]

Kiitos säännöllisen epäsäännöllisen freelance-elämän, en ole matkustanut kunnolla pitkään aikaan. Tämä on myös hyvä asia – muistuttaahan paikoillaan pysyminen siitä, mitkä asiat omassa kotikaupungissa ovat erityisen ihanasti. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin lähteä merta edemmäs kalaan – nimittäin päiväreissulle Viroon. En ole käynyt Tallinnassa sitten vuoden 2008. Näin ollen olen tippunut junasta (tai lautalta, he-hee) jo aikapäiviä sitten. Niinpä kysynkin […]

Kuten monet teistä jo tietävätkin, rakastan 1980-luvun leffoja. En nirsoile, mutta nyrkkisääntöni on tämä: mitä imelämpää ja olkatoppauksellisempaa, sen parempi. Koska vuosikymmenen teinileffat on jo koluttu, on ainoastaan oikein, että siirrymme toiseen kunkkuun kategoriaan: rakkausjännäreihin. Tänään esittelen teille yhden kasarihelmistä, joka on – parempien sanojen puutteessa – aivan täyttä kuraa, mutta ah, niin vastustamaton. Vuonna 1988 ilmestyneestä Masquerade-elokuvasta löytyy […]

Jos minulta kysytään, pitäisi jokaisen ihmisen iltanäkymään kuulua kaksi asiaa: auringonlaskussa vilkkuva maailmanpyörä ja kuumailmapallo. Mikäli ei kuulu, korjaan virheen nyt. Kas tässä: Ei kestä kiittää! (Olet sen arvoinen.)

Minulla on unelma, sittenkin. Ja sinä, taidokas kirjoittajaystävä, voit olla osa sitä. Kevään mittaisen kekkuloinnin päätteeksi olen päättänyt alkaa aivan uudenlaiseen projektiin. Aion vaihtaa kirjoituskieltä. Ennen kuin pelästytte: Laura de Lille toki on ja pysyy juuri tällaisenaan – rehtinä suomenkielisenä unelma- ja dyykkausblogina. Uusi kirjoitusprojekti tulee elämään toisenlaisen luovuuden puitteissa ja vieläpä englannin kielellä. Olen jo pitkään toivonut – muutenkin […]

Voi itku! Tänään se taas tapahtui: purskahdin kyyneliin ventovieraan miehen edessä. Mies, helsinkiläisviraston työntekijä, ojensi minulle paniikissa ruskeaa käsipaperia ja sanoi: ”älä itke.” Ripsarit poskilla, naama karheasta käsipaperista punaisena lähdin kotia kohti. Pyöräkaistan kohdalla nousi kiukku. Olen itkenyt työpaikalla urani aikana kahdesti. Ensimmäistä kertaa tihrustin saatuani huonoja uutisia. Suorastaan hämmentynyt jenkkipomoni lähetti minut suoraan kotiin: […]

Kun olin parikymppinen muotimarkkinoinnin opiskelija, tapasin kirjoittaa blogiin, mistä vaatteeni ovat peräisin. Tästä luovuin tajuttuani, että sellaiset asiat eivät kiinnosta yhtikäs ketään. Tänään ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen. Tadaa, naiset ja te vähäiset herrat, kas tässä tämän päivän kirjoitusasuni: Siivouspäivän annetaan ilmaiseksi -korista dyykattu miesten villapaita ja itse poimitut voikukat Töölönlahdelta, niin ikään nolla euroa. Kuka […]

Elämässä on muutama lyömätön tunne. On kiireinen aamu, jona kaikki liikennevalot näyttävät vihreää ja jokainen bussi, raitiovaunu ja juna on sekunnilleen ajoissa. On eteisen pöydälle unohtunut korvis, pinni tai tunnistettava hiuskiehkura, joka tuo mieleen rakkaimman ihmisen. Sitten on valokuva, tekstinpätkä ja vanha sähköposti, jonka luettuaan vihdoin tajuaa: En ikävöi sinua enää. ”On helpompi nähdä asioiden […]