Minulta kysyttiin taannoin, mikä tämänhetkinen haaveeni on. Tiedustelu ei yllättänyt. Jos blogillani olisi kategoria, olisin takuulla unelmabloggaaja. Kuten kirjat, kosmetiikka tai vatsalihastreeni toiselle, haaveet ja hattarahöttö ovat ominta alaani. Niiden perässä olen tehnyt isoja päätöksiä, ollut spontaani ja päätynyt kauniisiin kaupunkeihin asumaan. Olen aina kannustanut muita samaan: seuraamaan sisintään niin työ-, opiskelu- kuin ihmissuhdeasioissakin. Ei ole […]

Mitä yhteistä on The Smithsillä ja Tinderillä? Ei mitään, voisi äkkiseltään ajatella. Paitsi, että onpa sittenkin: nimittäin Morrissey-peli. Sen lanseerasi viime joulukuussa Buzzfeedin naistoimittaja, joka päätti testata deittejään Morrisseyn lyriikoiden tuntemuksella. Ja ihan päin hemmettiähän se tietenkin meni. Tämän some-klassikon pariin palaan tasaisin väliajoin silkasta ilosta, ja no, ehkä ihan vähän myös rakkaudestani Morrisseyhin. Tässä suosikkejani: Voittajakin […]

Sinne män viikonloppu ja tietenkin ravintolapäivä. Tämänkertainen saaliimme? Kotitekoista limonadia ja pari hot dogea. Oli muuten herkullista. Maistuuhan kaikki paremmalta klassikkomeemillä höystettynä! Kutsukaa radikaaliksi, mutta tässä parannusehdotukseni ensi kerralle: enemmän juomaa, ilmapalloja ja musiikkia! Ja myöhäisemmät aukioloajat. Kertokaas, kuka järjestäisi ihka ensimmäiset ravintolapäiväreivit?

Olen tehnyt tänä vuonna kaksi ihanaa minimatkaa: tammikuussa käväisin Kööpenhaminassa ja huhtikuussa Berliinissä. Molempiin reissuihin on liittynyt jollain tapaa kahvi. Olen nimittäin salaa scoutannut teille kaupunkien ihanimpia kahviloita! Jos siis matka Berliiniin tai Köpikseen on kiikarissa, lukekaa parhaimmat kahvilavinkkini kohteisiin Pauligin sivuilta, jossa toimin vieraskirjoittajana vielä tämän kuun. Berliinin suosikkikahvilani löydätte täältä ja Köpiksen kotoisimmat osoitteet täältä. Mukavaa […]

Jos blogissani (ja elämässäni ylipäätään) on yksi suosikkiaihe, on se couchsurfing, eli sohvasurffaus. Sohvasurffaamisen sekoituttua viime päivinä mediassa muun muassa laittomaan asunnon vuokraukseen, näin tarpeelliseksi muistuttaa, mistä surffaamisessa on todella kyse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sohvasurffaus on maksuttoman yösijan tarjoamista ennestään tuntemattomalle reissaajalle. Ennen kaikkea se on samanmielisten ihmisten eläväinen, pyyteetön yhteisö.  Itse aloitin sohvasurffauksen neljä vuotta sitten. Aktiivisuuteni on […]

”Niin, sähän oot kotoisin Kajaa..” ”Seinäjoelta.” Seinäjoelta, Seinäjoelta, Seinäjoelta. Tai Joensuusta, kuten jotkut sitä kutsuvat. Etelä-Pohjanmaalla syntyneenä, mutta teinivuoteni muualla viettäneenä joudun alituiseen selittämään, etten suinkaan ole pohjoisesta vaan paikasta, jossa on Suomen häjyin murre ja sanoja, joita moni suomalainen ei ymmärrä, no, ollenkaan. Ja se on tosi jees. Olen täältä, vaikka viimeksi olen asunut kaupungissa […]

Jokaisen ajan hermolla elävän naisen arjessa tulee hetki, jolloin on kysyttävä itseltään seuraavat kysymykset: Miksi vastakorkatut keväkenkäni ovat hämmentävän suttuiset vain parin viikon käytön jälkeen? Miksi ylipäätään omistan vitivalkoiset tennarit? Kenen tekosia on tuo vastapaljastunut, käsittämätön vehreys? Olenko ituhippi, jos fiilisten tuoreen nurmikon tuoksua matkalla maitokauppaan? Miksi Sufjan Stevensin uusin levy on niin hyvä, että haluaisin […]

Happy Monday! Siinä huudahdus, jota en ole kuullut pitkään aikaan. Siltä olen välttynyt, sillä en aina muista, mitä viikonpäivää eletään. Siksi, että lähipiiristäni löytyy sataprosenttisesti vähemmän nasaaliäänisiä jenkkejä kuin aiemmin. Olenhan ollut Suomessa tasan 369 päivää. Viime vapun vietin helsinkiläistaksin takapenkillä itkua tihrustaen. Juuri muita muistikuvia minulla ei tuolta päivältä ole. Katselin tuulessa liehuvia Suomen lippuja […]

En ole juhlinut vappua kahdeksaan vuoteen. Tälläkin kertaa jäivät simat keittämättä, ja ylioppilaslakki on kadotettu jo aikapäiviä sitten. Yhdestä en silti luovu. Se on kunnon vappuratsu, tällä kertaa Töölöntorilla laidunnettu: Ihanaa vappua, ihmiset! Moikataan, kun törmätään. (Minut tunnistatte hurjasta hepasta.)

Katsoin sitten eilen Baz Luhrmannin Romeo + Julietin. Edellisen kerran olin nähnyt leffan vuonna 1997. Yritetty on kyllä sittemminkin: viimeksi lontoolaisen hostellihuoneen yössä, jolloin minä ja hiprakkainen huonekaverini halusimme viinipäissämme katsoa ”jotain romanttista.” Elokuva jäi tietenkin näkemättä. Siihen kykenin vasta nyt. Päällimmäinen ajatukseni leffaa katsellessa oli ajan kulku. Miten tästä, Suosikin kultaturbojulisteista ja viiden markan hileviivottimista […]