Miss’ ovat yksisarviset?

Miss’ ovat yksisarviset?

Minne katosivat yksisarviset? No joogafestareille, tietenkin! Korttipakka löytyi tänään kahden hihittelevän new age -muorin messupöydästä. Nopea mutta veitsenterävä arviomme? Kortit sopivat a) maagisempaan self help -menoon, kuten ennustamiseen b) poskettomaan hubailuun, kuten yksisarvisjuomapeliin. Sääntöjä viilailemme vielä, mutta hiljaahan se hyvä tulee. P.s. Akrobaattijooga oli täydellistä! Jonain päivänä vedetään vielä näin. Kuka on mukana?

Laura de Lille

Lauran levylautasella: Daughter

Tunnettehan takaisinheittotorstain – sen ainoan päivän viikossa, kun kälyisiä teinikuvia voi postata hyvällä omallatunnolla someen? No, olen joskus kelaillut, missä viipyy sen musiikkiversio. Tänään lanseeraan omani. Brittiläinen Daughter on bändi, jota kuuntelin tasan kaksi vuotta sitten keväällä. Törmäsin siihen puolivahingossa musiikkiblogissa.  Eilen löysin bändin uudelleen, ja Get Lucky oli laitettava loopille samoin tein. Daft Punkin alkuperäisversio ei paljon lämmittele, […]

Paikkani on nyt täällä

Paikkani on nyt täällä

”Siis mitä, sä oot edelleenkin Suomessa?!” huudahtaa tuttu naama kirjakaupassa, lauantaibrunssilla ja metrovaunussa. Nyökytän. ”Kyllä, olen edelleenkin täällä, kymmenen kuukautta kotiinpaluun jälkeen.” ”No kerro nyt, koska lähdet takaisin ulkomaille?” ”En ole lähdössä. Paikkani on nyt täällä.” Dialogi on käynyt kuukausien mittaan tutuksi. Autopilottivastauksiani kutsun paluumuuttajan kootuiksi selityksiksi. Jengiä kiinnostaa. Oletusarvo kun on, että Suomeen ulkomailta palaava ei […]

Mutta miksi naurat

Mutta miksi naurat

Ranskassa asuessani ajauduin usein koomiseen tilanteeseen. Paikalliset tapasivat kummastella sitä, miten ihmeessä minulla oli aina niin kivaa.  ”Mais pourquoi tu rigoles, mutta miksi naurat?” kyselivät puolitutut koulussa, bileissä ja illallisilla. Äkillisesti esitetty kysymys hämmensi joka kerta. Elämänilo ei näyttänyt nousevan kielimuurin yli. Ei vaikka ranskalaiset eivät ole yhtään sen huumorintajuttomampia, kuivempia tai ikävämpiä ihmisiä kuin kukaan muukaan. […]

Myöntyjä pääsee pisimmälle

Myöntyjä pääsee pisimmälle

Kun elämä lähettää kaveripyynnön, ota se vastaan. Yksi mitätön ”joo” voi viedä pitkälle. Esimerkiksi kansainväliseen lukupiiriin saareen. Lautta lähtee illansuussa ja meikä tukka hulmuten sen mukana. Kirjakontribuutioni? Pekka Töpöhäntä. En puijaa, jos sanon, että parhaimmat kohdalleni osuneet asiat ovat tapahtuneet silkasta sattumasta. Siksi puhun lujaa spontaaniuden puolesta. Jos ette usko, kokeilkaa vaikka tänään. Sitä mieltä on […]

Rakkausvandalismia Töölössä

Rakkausvandalismia Töölössä

Muistattehan Amélie-elokuvan, jossa Audrey Tautou ryhtyy anonyymiksi hyväntekijäksi? No, meitsistä on tullut samanmoinen. Ja samalla myös ihan vähän vandaali. Olin pitkään miettinyt, minkä näpsäkän käyttötarkoituksen keksisin jemmaamalleni kærlighed-tarralle. Tänään lakkasin arpomasta ja vein sen ulos muidenkin nautittavaksi. Valkkasin susiruman seinän Töölöstä ja läimäytin rakkaustarrani siihen. Heti tuli hienompi seinä ja parempi mieli.  Toistakaa siis perässäni: kääliheeth! (Ja […]

Terkut sumun tuolle puolen

Terkut sumun tuolle puolen

Tiedättekö sen suloisen tunteen, kun intuitio kuiskuttelee, että jotain hyvää odottaa aivan nurkan takana? Katherine Pancol ilmaisee tämän kirjassaan täydellisesti. Hän vertaa tietämättömyyttä pilvenpiirtäjän katolle nousemiseen huonolla säällä. Näkymät ovat komeat, mutta nyt ne peittää sakea sumu. Eteenpäin ei nää. Siellä se maisema kuitenkin lymyää. En ole ikinä elänyt näin suuressa epätietoisuudessa. En osaa arvuutella, […]