Dress like a parisienne
Minua huvittaa usein se, miten paljon ranskalainen tyylitaju saa hehkutusta osakseen. Puhe siitä, miten ranskalaiset naiset saavat lahjaksi virheettömän yhdistelytaidon jo syntymälahjana ja siitä, miten heillä on taito näyttää huolettoman eleganteilta vaikka likaisella tukalla ja eilisen illan maskarat poskillaan. Vraiment?
Suomalaisten kyvystä (tai kyvyttömyydestä) pukeutua hyvin käydään ikuisuuskeskustelua. Siitä, miksi suomalainen nainen pukeutuu milloin mitenkin: väärin, hyvin, liian juhlavasti, liian arkisesti, värikkäästi tai kliseisesti. Siitä, miten suomalaisen keskivertonaisen päivittäisen tyylin määräävät käytännöllisyys, helppous ja vallitsevat sääolosuhteet – siis vähän liiankin kanssa. Missä ovat kaikki päättömät, epäkäytännölliset pukeutumisratkaisut? Sateessa ja loskassa ilman kumppareita ja sadetakkia taapertavalle yksilölle ei paljon empatiaa heru. Niin makaa kuin petaa, eikö vain? Silkkiseen kukkamekkoon pakkasolosuhteissa pukeutuva on ansainnutkin kaiken kuittailun juhliin menemisestä!
Täytyy myöntää, että tästä vapaudesta olen Ranska-aikani eniten nauttinut. Pariisissa ei ole rikos olla turhamainen. Se, että epäkäytännölliset hörhelöt ja korkeat korot eivät aiheuta reaktioita yhdenkään ohikulkijan naamataululla, ruokkii entisestään naisellisen pukeutujan itsetuntoa.
Mitenkään kekseliäänä en tosin ranskalaista tyyliä pidä. Jos totta puhutaan, voisin kutsua sitä jopa tylsäksi. Samoja juttuja neljä vuotta paraatipaikalta katsoneena en jaksa kuunnella enää yhtään hehkutusta mustista perfecto-nahkarotseista, ballerinoista, raitapaidoista ja boheemista ja meikittömästä, tukka sekaisin-lookista. Milloin esimerkiksi kouluni 98 prosenttisesti toistensa klooneilta näyttävistä tytöistä tuli yhtäkkiä hyvän maun sanansaattajia?
Niin paljon kuin uskonkin tietynlaiseen pukeutumisen kultaiseen keskitiehen, minulla on vasta täällä tullut ikävä kaikkia suomalaisen tyylin kritisoituimpia elementtejä. Kaikin puolin täydellisen, pienillä ballerinoillaan katukivetyksiä sipsuttelevan Kate Moss-kopion sijaan näkisin ihan mielelläni välillä ylilyöntejä, keskenään riiteleviä kuoseja ja sukkia sandaaleissa. Onko hiirenharmaa, mauton ja väritön lopulta yhtään sen parempi kuin räävitön joulukuusi? Ei välttämättä.
Kuvat: Lancel, Petit Bateau, Maje & Repetto