Elämän ohikulkijoille

Onni on pitkä viikonloppu. Liian nopeasti kumottu viinipullo ja ihmiset, joiden kanssa jakaa mieleenpainuva hetki ennen kuin elämä kuljettaa meidät taas erilleen.

Onni on mies ja korillinen pääsiäissuklaamunia matkalla Bronxista kaupunkiin. Suttuinen mikrofoniin metroaseman laiturilla laulava nainen, jonka jumalaisen kaunis ääni saa sydämen hymyilemään E-junaa odotellessa. Se, kun näkee rattaissa istuvan vauvan ja ohikulkevan vanhan miehen paiskaavan keskenään kättä.

Makoilu Central Parkin lämpöisillä kallioilla pitkäksi venähtäneen illan päätteeksi. Kasvoilla polttelevat auringonsäkeet ja paljaat, vitivalkoiset nilkat. Baskeripäinen setä, joka kantaa mukanaan isoa pajunkissakimppua ihmisvilinässä, ehkä lapsilleen. Kadun varteen parkkeeratulta kojulta haettu lounashampurilainen ja paljon ketsuppia. Kynsilakkavinkkien vaihtaminen afrotukkaisen tytön kanssa Williamsburgissa, jonka ikenet vilkkuvat nauraessa. 

Onni on kellon unohtaminen kotiin. Pitsialusvaatteet ja kukkamekko, jonka helman tuuli puhaltaa aivan liian helposti ilmaan. Hitchcockin katsominen keskiyöllä yliopiston kampuksella tanskalaisen pojan kanssa. Nukahtaminen ventovieraan syliin. Uusi lempilevy, josta olisi voinut maksaa paljon enemmän kuin kymmenen dollaria.

Muistiin kirjoitetut sanat, jotka merkitsevät kovin vähän, mutta silti niin kamalan paljon. 

Tämä on teille, uudet tuttavuudet ja elämäni ohikulkijat. Kiitoksena ilolla eletyistä sekunneista ja koetuista oivalluksista. En tule surulliseksi vaikkemme enää tapaisi. Kuvista ja sanoista tulen muistamaan teidät vielä pitkään.

Niistä, jotka tekivät pääsiäisestäni niin kauniin.