Erään esteetikon vaatekaappi

 

Paljon printtejä, pelkistettyjä leikkauksia ja hyvin vähän helyjä – kas siinä pukeutumismantrani.

 

Voisin sanoa, että tyylini on ollut melko vakio teini-ikäisestä lähtien. Jos jotain, olen ajan kanssa huomannut poikatyttöistyneeni, erityisesti New Yorkiin muuton myötä. Pariisin hörhelöissä ja kukkamekoissa kuljen enää satunnaisesti, vaikka romanttinen meininki toisinaan houkutteleekin.

Olen tarkka tyylistäni, mutta vaatteita ostan tätä nykyä niin harvoin kuin mahdollista. Eniten hankin mekkoja ja yläosia. Housujen ostamisesta nautin kaikista vähiten – niitä minulla löytyy lipaston uumenista vain muutama hassu pari.

Mitä väljempi vaaterekkini on, sitä tyytyväisemmäksi pukeutujaksi itseni tunnen. Hankin ani harvoin mitään, mitä en tiedä pystyväni yhdistelemään vanhojen vaatekappaleideni kanssa. Trendeihin en usko tuon taivaallista.

Vaatteeni hankin parista lempiputiikistani, käytettynä tai töideni kautta. Netistä en tilaa koskaan. Tänä vuonna olen tehnyt yhteensä kaksi erinomaista vaatehankintaa: valkoisen neuleen sekä matapohjaiset nahkakengät. Neuleen ostin uutena ja nahkakengät löysin williamsburgilaisesta second hand -kaupasta.

 

Vuonna 2013 pyrkimykseni on inspiroitua ensisijaisesti jo olemassaolevasta vaatekaapistani. Haasteeni tälle sekä tuleville vuosille on muuttaa kulutuskäyttäytymistäni entistä luontoystävällisemmäksi ostamista vähentämällä, minkä en arvele olevan kovinkaan haasteellista.

Kauniista asioista ja esineistä voi onneksi nauttia ilman ostopakkoa.

 

Ja se jos mikä on esteetikon pelastus.