Erään haaveen hinta

Tänään löysin ruokakaupan lehtihyllyltä Marie Clairen.

Lehden, jota on kiittäminen siitä, että olen nyt tässä.

Kun yhdeksän vuotta sitten kiinnostuin ranskan kielestä, oli Marie Claire ainoa ranskankielinen julkaisu, jota piskuisesta kotikaupungistani sai.

Lehden hain paikallisesta automarketista kerran kuussa, 3,90 eurolla. Sitä sitten pänttäsin kotona sanakirja kourassa.

Lehti oli kaunis – soljuvaa tekstiä ja sykähdyttäviä kuvia täynnä. Ihmetystä aiheuttivat satojen euron hippamekot ja puolinakut ranskattaret.

Ranskan opit pistin käytäntöön ekalla Pariisin-reissullani kesällä 2005. Marie Clairea hamstrasin siihen asti, että hyvästelin automarkettikaupunkini.

Nyt lehden selailu aiheuttaa nostalgiaa, ja sanakirjaakaan ei enää tarvita. Unelmasta tuli totta, mutta hyvin olisi käynyt, vaikken olisi koskaan mihinkään lähtenytkään.

Tärkeintä oli haave, ja joskus sellaisen toteuttamiseen tarvitaan vain muutama hassu euro.

3,90 tarkalleen ottaen.