Hei kuule Suomi!

Miten huisia on avata päivän lehti, jonka kannessa komeilee Suomi-muotia? 

Aika jännää – ainakin kun kyseessä on amerikkalainen vaatetusalan ammattilaisille suunnattu sanomalehti Women’s Wear Daily.

Muotibisneksen suunnannäyttäjänä tunnettu WWD julkaisi eilen melko mairittelevan artikkelin suomalaisesta vaatesuunnittelusta. Jutussa mainittiin niin Marimekko, Saara Lepokorpi, Satu Maaranen kuin Sasu Kauppikin.

Ja sanottava se on: nuorten suunnittelijataitureiden kädenjälkeä katsellessa tuli yksinkertaisesti hyvä mieli. On hienoa, että tasapäistetyn minimalismiestetiikan aikakaudella meidän muotimme porskuttaa menemään aina yhtä omintakeisella otteellaan. Tästä voimme olla ylpeitä: juuri teeskentelemättömyys ja jonninjoutavan pönötyksen puute ovat suomalaisen muodin suurimpia valttikortteja. 

Vaikka Helsingistä ei heti uutta Antwerpia tulisikaan, on hyvä muistaa, että monella menestystarinalla on kankea alku.

Suosikkiesimerkkini on japanilaisen Comme des Garçons -merkin perustaja Rei Kawakubo, joka marssitti mustanpuhuvan debyyttimallistonsa Pariisin muotiviikoille vuonna 1981. 80-luvun alun pompöösiä Thierry Mugler -iltapukumuotia katsomaan tullut yleisö järkyttyi näkemästään pahanpäiväisesti: epäsymmetrisiin, väljiin kaapuihin ja revittyihin neuleisiin pukeutuneet, matalissa kengissä kulkeneet poikamaiset mallit olivat länsimaisten kauneusstardardien räikeä antiteesi. Kawakubon anti-muotiestetiikkaa kriitikot vertasivat aluksi atomipommiin. 

Hiroshima chicistä tuli kuitenkin ennen pitkää timeless chiciä – niin merkittävä Rei Kawakubon kädenjälki on yhä tänäkin päivänä. Herra Muglerista ei sen sijaan ole jäljellä kuin pari hassua parfyymia.

Erotu siis ihmeessä, suomalainen muoti! Me tykätään susta ihan tällaisenaan.