Idän pienet ihmeet
Eilen läksimme itään eväinämme kourallinen karviaiskoisoja ja paketillinen avaruusjuustoa. Jälkkäriksi vedettiin kesän ekat mehujäät.
Neljättä Berliinin-päivää vietetään, ja jo muutama haahuiluhetki kaupungissa on tehnyt paljon.
Jos tulin tänne etsimään oivalluksia elämästä ja siitä, mitä haluan sillä seuraavaksi tehdä, oli lentolippu hintansa väärti.
Tähänastiset löydökset ovat olleet yllättäviä – lähinnä itselleni.
Elämä ei ole näyttäytynyt yhtä epävarmana kuin juuri nyt. Samalla sen otteessa on jotain todella vahvaa ja luotettavaa. Kliseet elämän johdatuksesta ja asioiden järjestymisestä taitavat sittenkin olla totta – tai sitten olen vain juonut liikaa valkkaria.
Ehkä onkin niin, että lopullinen varmuus vaatii aina kyytipojakseen pienen välimatkan, tilaa tunnustella tilanteisiin ryntäilemättä.
En vielä tiedä, mistä oma ahaa-elämykseni löytyy – käpyläisestä puutalosta vai itäisen Berliinin rannoilta – mutta kutsuttakoon prosessia pieneksi kesäihmeeksi.
Vähän kuten avaruusjuusto.