Kimppa-asumista New Yorkissa
Nyt se on virallista — olen vihdoin Manhattanin tyttöjä!
Ensimmäistä kertaa elämässäni asun oikeassa kimppakämpässä, jossa me kolme asukkia — minä sekä kaksi amerikkalaista tyttöä — jaamme olohuoneen, keittiön sekä kylppärin. Jokaisella meistä on luonnollisesti myös omat huoneemme.
Muuttoa tein kaksi pitkää iltaa kilttien taksisetien avustuksella, ja huoneen sain lopulliseen kuosiinsa eilisen verho-ostoksilla käymisen jälkeen. Tiesin tasan tarkkaan, mitä uudelta kodiltani halusin, joten kovin suuria ponnistuksia en joutunut tekemään. Lähes kaikki löytyi jo omasta takaa. Perjantaina kävin tilaamassa lounastunnilla kirjahyllyn, jonka kasasin itse, mutta kaikki muut kalusteet ostin edelliseltä vuokralaiselta. Aika näppärää.
Kuten Pariisissa asuessani, halusin asumistilani olevan seesteinen ja äärimmäisen pelkistetty — pieni pala pohjoismaita tunkkaisessa suurkaupungissa. Jokainen yksityiskohta on tarkoin harkittu, sillä pyrin siihen, että kaikilla omistamallani esineillä on pieni tarina kerrottavanaan.
Ulkomailla asuessa suomalaisesta suunnittelusta syntyy turvallinen ja kotoisa olo. Maija Isolan Rautasänky-tyyny edustaa minulle perinteitä siinä missä Astrid Sylwanin Vattenblänk-torkkupeitto tuo modernimman särmän huoneeni ilmeeseen. Villaisen Motti-huovan sain vanhalta markkinointitiimiltäni läksiäislahjaksi tänne muuttaessani, ja yöpöydälläni nököttävä klassikoiden klassikko, Aalto-maljakko, oli lahja siskolta yo-päivänäni.
Kauneinta huoneessani on tuo elämää nähnyt lattia. Tykkään siitä todella paljon.
Kaikki muut vähäiset tavarani ovat oikeastaan peruja nuoruus- tai Ranskan-vuosiltani. Iittalan kulhosta kurkistavat lapsuuteni keräilysimpukat, joita vasten tykkäsin lapsena painaa korvani kuunnellakseni meren kohinaa. Myös maatuska on yksi ensimmäisten vuosieni lempiesineitä. Metropoli-pussukka on taas tuoreempi tulokas. Sen sisään on helppo kätkeä pienet sekä suuret koruaarteet.
Myös Pariisista kerääntyi paljon muistoja. Lähestulkooon kaikki dvd:ni sekä kirjani ovat ranskankielisiä. Myös lempielokuvani Tuulen Viemää, eli Autant en emporte le vent.
Päiväkirjaa pidän sentään suomeksi.
Kirjat, ompelukone, kamera ja tietokone. Siinä taisi olla suurin muutettava omaisuuteni. Vaatteitakin minulla oli vain yksi matkalaukullinen, ja nekin olen jo päässyt ripustamaan komeroon. Kauniisti hengareihin pitkästä aikaa, ja sekös jos mikä tekeekin iloiseksi!
Yhdeksän kuukauden matkalaukkuelämän ja sohvilla nukkumisen jälkeen on kiva pystyä karkaamaan hetkeksi omaan maailmaansa suljettujen ovien taakse silloin, kun siltä tuntuu.
Myös talomme on loistavalla paikalla. Kun kurkistan ulos ikkunasta, nään keltaisia takseja ja kuulen poliisiautojen sireenit. Välillä hevosten kavioiden kopinaa. Voisiko parempaa oikeastaan edes toivoa? Ihana Manhattan ja ihana uusi koti!
P.s Täältä voi kurkata, millaiselta opiskelija-asuminen Pariisissa näytti.