Kitarasankari in the making
Siinä se nyt on – meitsin laittoman kaunis lainakitara!
Toissaviikolla tartuin toimeen ja päätin vihdoin opetella soittamaan kitaraa.
Idea uuden instrumentin opettelusta syntyi jo parisen vuotta sitten, jolloin harkistin vakavasti soittotuntien aloittamista. Sitten tapahtui monenmoista ja kitara jäi muiden projektien jalkoihin.
Ajatus heräsi eloon tänä syksynä, kun käsistään näppärä kämppis lupasi ryhtyä soitonopettajakseni.
Ensimmäisen kitaratuntimme pidimme eilen. Olo oli kuin kömpelöllä 7-vuotiaalla, kun hapuilin ensimmäisiä sointujani. Lapsuuden viulutunneista ei ollut juurikaan apua, kun yritin saada kankeita sormiani taipumaan kaikkiin hulluihin asentoihin.
Ihan luottavaisin mielin tässä kuitenkin ollaan – onhan harrastuksella toinenkin tarkoitusperä: osoittaa, että täysin uusia asioita voi oppia hyvin – jollei täydellisesti – vielä aikuisiälläkin.
Pidän teitä ajan tasalla edistysaskelista.