Koukussa kieliin

Yksi minut aikoinaan vaatetusalalle usuttanut tekijä oli ranskan kieli.

Sen päätin 15-vuotiaana oppia hinnalla millä hyvänsä – musiikkia kuunnellen, kieltä lukien ja kaksi lukiokesääni Pariisissa töitä tehden. Ykkösjuttu tuolloin oli ainut kotikaupungissani saatavilla oleva ranskankielinen naistenlehti Marie Claire. Sen kävin joka kuukausi nappaamassa tuoreeltaan lähimarketin lehtihyllyltä. 

Lehdessä ihanaa oli kaikki: mielikuvituksekkaat tyylijutut, rohkeasti stailatut kuvat ja kutkuttava, kielipäälle ennalta tuntematon sanavarasto. Lempilehteäni luin sanakirja kourassa: sanasto, substantiivien suvut ja adjektiivit upposivat innostuneeseen järisyttävällä voimalla. Harrastustani jatkoin yhteensä kolme vuotta. Lehtipinojen kasvattelu loppui vasta, kun abivuoden säästöillä hankitut Pariisin-lentoliput heiluivat kätösissä.

Rakkaus kieliin ei ole sittemminkään sammunut. Ranskan kielen haltuun otettuani opettelin ammattikäyttöön myös italian. Seuraavan kielellisen herätykseni koin Kööpenhaminan reissullani keväällä 2012. Tuolloin kotiin New Yorkiin palattuani ilmoittauduin oitis tanskan tunneille. 

Koukussa kieleen – aivan kuten ranskaan aikoinaan – olen ollut siitä lähtien, ja hyppäsipä peliin myös kohtalo: opintojeni ohessa tapasin ihanan tanskalaisen nuoren miehen, josta sittemmin tuli poikaystäväni. 

Kielen lukeminen ruotsipohjalla ei tuota suuriakaan vaikeuksia, mutta lausujana toivon kyllä kehittyväni. Lehtipinojen pariin on palattu jo – tällä kertaa 25-vuotiaana.

Mitäköhän sitä luetaan kolmivitosena?

P.s Tanskan kielen lempisanani on muuten suklaa, chokolade – kamujen kesken shokolääl. Hihii!