Kun New Yorkiin lunta satoi
Kotirappusilla odotti varsin valkoinen näkymä tänä aamuna:
New Yorkiin oli satanut viime yönä lunta!
Voi tätä lapsellisen riemun määrään kuuden lähestulkoon lumettoman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Voiko näitä naurettavan paksuja kinoksia sittenkin tulla ikävä, kun tarpeeksi kauan odottaa?
Mieli on ainakin taantunut takaisin eskariaikoihin, kun ajatukset keinuvat paraikaa jossakin vuosisadan lumisodan ja vanhan kunnon lumiukon rakennuksen välimaastossa.
Pulkkamäkikin houkuttelisi aika lailla. Kuka lähtee mukaan? Williamsburgin sillalta saisi melko hillittömät vauhdit!
Talviterkuin Laura, joka siirtää tänään suosiolla naiiville, unohdettujen talvirealiteettien listalleen mm. seuraavat asiat:
Loskassa läpimäriksi kastuvat kengät. Kasvoja armottomasti piiskaavan lumisateen, joka muokkaa hiuksista viiden markan jääveistoksia. New Yorkin surkean jalkakäytävien kolaus- ja hiekoituslogistiikan. Potentiaalisen viikon mittaisen pyörättömyyden, sillä eihän menopelissäni talvirenkaita ole. Tietenkään.
Valikoivalla muistilla voittoon!