Lampi, saunavasta ja vasemman jalan sukka
Juhannusta juhlin viimeksi seitsemän vuotta sitten.
Keskikesä korkattiin tuttuun tyyliin: maaseudun rauhassa, järven rannalla – kasteniittyjen ja koivujen katveessa. Oli puusaunaa, kokkoa ja keskiyön juhannustaikaa.
Vaan ei enää, ei tällä kertaa.
Tämän juhannuksen vietän Helsingissä. Sadekuuroisissa asfalttimaisemissa, talviturkillisena juhannuspaluumuuttajana. Puusauna ja kokko kyllä löytyy – Seurasaaresta.
Vain taikabisnekset mietityttävät. Niin kaupunkiin kuulumatonta kamaa ne ovat.
Vai mitä olette mieltä esimerkiksi näistä keskikesän nakuiluklassikoista:
Kun juoksee alasti ruisvainion ojia, tulee yhdeksännessä ojassa sulhanen vastaan.
Kun kiertää kolmikulmaisen pellon alastomana kolmesti, tapaa kolmannella kerralla elämänkumppaninsa.
Kun katsoo kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolisonsa.
Teoriassa jees, mutta entäs meidän pellottomien ja lammettomien laita sitten?
Meitä varten keksittiin tietty tämä:
Sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärinpäin jalassa.
No olisitte nyt saakeli heti sanoneet.
Teistä en tiedä, mutta tällä juhannusneidolla toteutukseen menee vähintään viimeinen.
