Mielessä juuri nyt: persikkakynnet

Kaukana ovat ajat, kun jaksoin maalailla kynsiäni milloin minkäkin värisiksi.

Pinkeiksi, punaisiksi, vihreiksi ja sinisiksi.

Elämäni ainoaan kynsihuoltoon minut kärräsi kerran kämppis, joka oli huolestunut poikaongelmaisen kamunsa hyvinvoinnista. Sydänsurutta siellä ei olla sitten enää käytykään (taisinpa sitä paitsi ryssiä hienon ranskalaisen manikyyrini aika nopeasti.)

Mutta sitten!

Auringon paluun myötä muistin miten metkaa jälkeä syntyy pastelliväreillä, ja nyt olen vuorotellut nuden ja persikan välillä muutaman viikon. Ei ollenkaan paha, vaikka vannon lakattoman elämän puolesta taatusti pian taas. Heti kun olen päässyt sanomasta.

Sitä odotellessa kumminkin:
Jee, mulla on persikanväriset kevätkynnet!