Mitä tehdä, kun ei tiedä mitä tehdä
Minulta kysyttiin taannoin, mikä tämänhetkinen haaveeni on.
Tiedustelu ei yllättänyt.
Jos blogillani olisi kategoria, olisin takuulla unelmabloggaaja. Kuten kirjat, kosmetiikka tai vatsalihastreeni toiselle, haaveet ja hattarahöttö ovat ominta alaani. Niiden perässä olen tehnyt isoja päätöksiä, ollut spontaani ja päätynyt kauniisiin kaupunkeihin asumaan.
Olen aina kannustanut muita samaan: seuraamaan sisintään niin työ-, opiskelu- kuin ihmissuhdeasioissakin. Ei ole liian isoa unelmaa toteutettavaksi, olen tavannut sanoa. Riittää, että tekee.
Mutta entäs jos ei tiedä, mitä tehdä? Tai: entäs jos ei voikaan tehdä yhtään mitään?
Tämän realiteetin kanssa olen joutunut itse painimaan tänä vuonna useamman kerran.
Elämä on näyttäytynyt poukkoilevana, epävarmana ja käsittämättömän kankeana. Muiden ihmisten hyvää tarkoittavat kannustukset kuten ”kaikki järjestyy” tai ”kyllä elämä kantaa!” ovat joinain hetkinä tuntuneet lähinnä huonoilta vitseiltä.
Kun illanistujaisissa rupatellaan töistä, kesälomista ja tulevan talven pariskuntamatkoista, pudistelen päätäni epäuskosta: olenko minäkin joskus ollut tuollainen – ihminen, joka tietää asioistaan huomista pidemmälle, ensi viikosta nyt puhumattakaan?
Jos olen jotain joutunut nielemään, on se tieto, että mikään ei ole yhden ihmisen vallassa – edes rakkaimmin vaalitut haaveet ja toiveet. Tämän oivaltaminen on ollut raskasta, mutta samalla äärimmäisen vapauttavaa.
Jos yrittää parhaansa, eikä siitäkään huolimatta onnistu, ei ole mitään, mitä olisi voinut tehdä toisin.
Tosiasiassa täydellinen, polvet notkauttava epävarmuus on kaunis asia. Se lisää kiitollisuutta ja koulii luonnetta. Ylitsevuotavan itsekritiikinkin se karsii: joskus lempeästi lausuttu en tiedä voi olla kaikista osuvin vastaus.
Minäkin – luonteeltani lannistumaton taivaanrannanmaalari – olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa en ole varma, mistä seuraavaksi unelmoida tai uskaltaako unelmoida ollenkaan. Aarrekarttani on yksi iso, tyhjä arkki.
Siksi näenkin nyt paperini mieluiten pöytäliinana: vasta kun vanha on siivottu, voi sille kattaa aivan uudenlaisia asioita.