Miten minusta tuli freelancer
Kuten joku saattaa muistaa, irtisanouduin päivätöistäni keväämmällä.
Tämä tarkoitti myös työviisumini päättymistä, ja niinpä vaihdoin työpaikan ohessa myös maisemia.
Pohdin paljon alkukesästä, minne tahtoisin seuraavaksi asettua. Kävin katselemassa vähän Berliiniä ja Kööpenhaminaakin. Palasin Suomeen kuukauden jälkeen hiffattuani, että Helsingissäkin voisi olla työnsarkaa, mahdollisesti paljonkin. Olin oikeassa.
Olen kirjoittanut työni puolesta nyt nelisen vuotta. Taustani on muotiin ja designiin erikoistuneessa viestinnässä ja digimarkkinoinnissa, jota tein töikseni myös Yhdysvalloissa. Blogi ja sekalaiset kirjoituskeikat ovat kulkeneet säännöllisenä sivujuonena.
Suomeen saavuttuani idea sitten syntyi: miksi ihmeessä en työllistäisi itse itseäni ja ryhtyisi tekstisuunnittelijaksi ja kirjoittamaan freelance-pohjalta?
En keksinyt syitä olla ryhtymättä. Niinpä tartuin haasteeseen.
Nyt olen elänyt freelancerin arkea jo vähän aikaa. Olen työllistynyt yllättävän nopeasti. Vaikka olen paiskinut töitä paljon ja ahkerasti aina, en ole nauttinut siitä koskaan yhtä paljon kuin nyt.
Pidän siitä, että joudun ja saan työllistää itseni jatkuvasti ja yhä uudelleen. Omavaraisuus on voimaannuttavaa. Nautin työn vapaudesta, tehokkuudesta ja tietenkin sen luonnosta: saan kirjoittaa aivan joka päivä – oli kyse sitten lehdistötiedotteista, käännöksistä, sisällöntuotannosta tai muista teksteistä. Ja tietenkin bloggaamisesta.
Työajat ja työskentelytavat ovat pitkälti itseni päätettävissä, mitä myös arvostan.
Blogin puolella olen ollut töistäni aina hyvin vaitonainen. Enhän kirjoitteluillani täällä edusta yhtäkään yritystä sen työntekijänä. Kuvioideni muututtua voisin tulevaisuudessa availla tekemisiäni ja uutta arkeani vähän avoimemmin.
Entäs sitten ulkomaat?
Muille maille lähteminen voi olla ajankohtaista taas ennen pitkää ja hyvinkin mahdollista uusien työskentelytapojen valossa. Tällä hetkellä olen kuitenkin todella onnellinen Suomessa, ja nautin Helsingistä sekä asuin- että työskentelykaupunkina.
En osaa sanoa, palaanko joku päivä vielä perinteisempään toimistoympäristöön. Niin voi käydä.
Juuri nyt nautin itsenäisyydestä, ja katson miten pitkälle pääsen aivan omin jaloin, vai sanoisinko käsin. Vielä kolme vuotta sitten en osannut tällaisesta unelmoidakaan.
Nyt osaan.