Muotimuistoja: paluu vuoteen 2003

Vaikka täytän pian 25, olen näyttänyt tyyleineni sekä nassuineni aika lailla samalta niin pitkään kuin muistan.

Näin ollen minusta ei ole olemassa noloja teinikuvia, ja joissain vanhoissa valokuvissani näytän jopa vanhemmalta kuin nyt. 

Tasan kymmenen vuotta sitten, vuonna 2003, olin kiltti taidekoulun kasvatti, joka tykkäsi vanhoista elokuvista, 60-70-lukujen estetiikasta, teatterista, keikoilla käymisestä ja valokuvauksesta. Ylpeä streittari ja puolittainen kasvissyöjä, joka hankki lähes kaikki vaatteensa kirppikseltä.

Mustaksi värjätyn Amélie-tukan lisäksi hurjimmat teini-iän kokeiluni liittyivät lähinnä siihen, miten värikkäissä kamppeissa uskalsi mennä kouluun. Lempivärini oli vihreä, ja maalautinpa lapsuudenkotiini samanvärisen seinänkin. Kurkataanpa:

1. Kevättalvella 2003 raitapaitainen 14-vuotias Laura oli valmistautumassa rippikouluviikkoon. Olin saanut luvan värjätä tukan ensimmäistä kertaa, ja mustahan siitä tuli. Siinä kelpasi poseerata esimerkiksi koulun pimiössä, jossa inspiroitunut teini-ikäinen kehitteli mielissään superartsyja, mustavalkoisia otoksiaan. Huh!

2. Maailmani järkkyi, kun tapasin Paola Suhosen ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Siitä lähtien vaivalla puurretut kesätyörahat menivät poikkeuksetta Ivana Helsingin vaatteisiin. Samaa sarjaa edusti kuvan lemppari, ruskea kissapaita, ja tanhusinpa vanhojentanssinikin Paolan kuoseissa. Rakkaus jatkuu yhä. 

3. Syksyllä 2003 perustin bändin parin teatteristani tutun lukiolaispojan kanssa. Suurimman musiikillisen innoitukseni tarjosi tuolloin The Raveonettesin ensimmäinen älppäri, jonka olin löytänyt oululaisesta levykaupasta. Sharin Foo oli makein mimmi (heti Paolan jälkeen) ja olipa tätäkin sitten kokeiltava.

4. Värjäilyt jätin rauhaan jo hyvissä ajoin, mutta otsatukka pysyi mukana menossa pitkän aikaa. Sellaisen voisin vetää vielä nytkin, jos tukkaa vain löytyisi. Hihii!

 

Miltäs te näytitte teini-iässä, oi uskaliaat lilyläiset?