New Yorkin silloilla
Silloissa on sitä jotain.
On romanttinen Brooklyn Bridge, jota kulkiessa voi kuunnella papattavia turisteja sekä varpaiden alla narskuvia iänikuisia lautarakenteita. On ronski Manhattan Bridge, jota tekee poikkeuksetta mieli ajaa tukka putkella, alapuolella huristelevien autojen menoa matkien. Sitten on vielä yksi oman tiensä kulkija, kotoinen Williamsburg Bridge, jonka ylitän mintunvihreällä ajokillani joka päivä.
On myönnettävä, että Pariisissa meininki oli makuuni vähän turhan siirappista. New Yorkin teollisen kolkko meno puree paljon kultapatsaita paremmin.
Tässä teille jotain hyviä hetkiä taannoisilta pyöröreissuiltani:
Matkalla kohti tanskan tuntia ja Brooklyn Heightsiä. Sadepäivä Brooklyn Bridgellä ja näkymä pilviselle etelä-Manhattanille.
Matkalla töistä kotiin. Hattarataivas ja Williamsburg Bridgen leppoisa pyöräkaista.
Männäkesän pyörätreffit ja mietteliäs miekkonen Manhattan Bridgellä.
Matkalla Manhattanille. Aidoituksen läpi kurkkivat East Villagen punaiset tiilitalot ja Midtownin pilvenpiirtäjät.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Williamsburgin sillan lukemattomat rakkausviestit. Kuka niitä korkeuksiin pystyttelee, onkin sitten kysymys erikseen.
Kauan eläköön kevyen liikenteen väylät ja sitkeät urbaaniromantikot!