Ajalla ei ole väliä

”Pääseekö tällä Kauppatorille?” kysyi mummo raitiovaunussa.

”Tietty, mutta aikamoisen kiekan kautta. Oot siellä 20 minuutin päästä”, ohjeistin.

”Ajalla ei ole väliä”, vastasi mummo ja naurahti päälle.

Katsoin mummoa, ihaillen.

testi.jpg

Ajalla ei ole väliä!

Ja minä hölmö kun olin aina kuvitellut, että on.

Siksi en nukkunut aamulla varttia pidempään, vaikka kuinka hotsitti. Ehtinyt ottaa santsikierrosta kahvia, kun tarjottiin. 

En voinut, koska oli kiire.

Kiire mihin? No, ei yhtään mihinkään.

Sitten jäin rautiovaunuun ja ajelin vain.

Kaupunkimaisemia tsekkailemaan ja japanilaisturistien keskusteluja salakuuntelemaan.

testi2.jpg

Pari tuntia myöhemmin löysin itseni Kalliosta.

Sekatavarakaupasta vanhaa kunnon Viewmasteria ja kuvakiekkoja veivaamasta. Tuli nähtyä eskimot, Grace Kellyn häät ja Niagaran putoukset  ja siinä sivussa Helsinki.

Mahtavaa viihdettä tämä päiviensä tuhlaus!

En ole varma, kumpi joutilaskisan lopulta voitti  minä vai mummo  mutta eihän tuolla ole hittoakaan väliä.

Aivan kuten ei ajallakaan.

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Ekaks otetaan päikkärit

Keväällä sen päätin: alan elää hetkessä, ihan oikeesti.

IMG_6226.jpgPäivä kerrallaan ja vähemmän haavemaailmassa hillumista, tiedättehän.

Päätin keskittyä yhteen ajatukseen ja asiaan. Unohtaa jonninjoutava multitaskaus ja ryhtyä ylpeäksi uniosaajaksi.

Näpäytykseni sain pian kiireisen kahvilan jonossa, ruokakaupan pakastealtaalla ja gospel-keikalla:

”Olet täällä  just nyt!” huusi pastori baarin esiintymislavalla  juuri kun mieleni lähti sooloilemaan.

Jäin kiinni rysän päältä.

Joku näki, että vatvoin salaa seuraavan päivän pyykkejä, vaikka oikeasti olisi pitänyt vain tanssia.

IMG_7804.jpg

Koska jos mitään elämästä tiedän, on se tämä:

vain pöljä jättää valvomatta aamukuuteen yökyläilevän ystävän kanssa, skippaa lettukestit kuntokuurin tähden tai miettii pyykkivuoroaan, kun voi reivata itsensä uuvuksiin parhaassa seurassa.

Eikä hetkessä eläminen pelkkiä täydellisiä toveja tarkoita: se on myös sitä, että hymyilee ratikassa mmmbopia luukuttavalle papalle ja nauraa omalle surkeudelleen, kun tili näyttää nollaa pitkän reppureissun päätteeksi.

”Mitäs hemmettiä sitä nyt tehdään?” kysyn tuolloin itseltäni.

Useimmiten otan päikkärit.

Vaikkapa siksi, että asioiden päätön murehtiminen ei vaan tepsi, no, ikinä.

Kun maailmanlopun meininki ottaa ylivallan, kuvittelen mielessäni pahimman mahdollisen: miten vedän turvilleni kadunristeyksessä, sekoilen sanoissani ihmisjoukon edessä tai luottamukseni petetään. 

Sitten pelkään ajatusta muutaman sekunnin, jopa minuutin.

Harjoitus päättyy, kun en enää jännää  pahin tapahtui jo.

Lopulta kaikki menee loistavasti.

IMG_9055.jpg

Haahuilua harrastan toki edelleen, sopivissa annoksissa.

Tällä hetkellä unelmoin vähän elokuusta, tulevista töistä ja uuden elämän rakentamisesta. Voisi sanoa, että ideoita riittää.

Tässä yksi: syksyllä haluaisin asua kahdessa kaupungissa.

Enää on keksittävä, miten tämä toteutetaan.

Mutta ei aivan vielä.

Ekaks otetaan päikkärit.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään