Uusille aluille
Hei, olen Laura – vapaapudotusten ennätysnainen.
Ekan kerran hyppäsin lukiosta valmistuneena 19-vuotiaana, uudelleen tammikuussa 2012.
Seitsemään vuoteen on mahtunut monenmoista: Pariisista sain vauhdit, New Yorkilta vapautta ja itsenäisyyttä – siitä minua muistuttaa ihoon hakattu pieni pääskynen.
Kaikki kestää aikansa, ja nyt on taas aika pudottautua.
Irtisanouduin päivätyöstäni tällä viikolla. Pitkittyneen, kestämättömäksi käyneen tilanteen siivittämä päätös oli hyvä ja suunta ehdottoman oikea.
Nyt edessä häämöttää uusi alku, ja otan sen vastaan avosylin, vaihtoehtoja rauhassa punniten. Se voi olla uudessa maassa, koulussa tai vaikka maailmanympärysmatkalla. Varmaa on ainoastaan se, että haluan hengittää hetken ja kirjoittaa enemmän. New Yorkissa elelemme pääskyni kanssa vielä yhden kevään.
Pelottaako? No, ihan vähän, mutta se kai tässä on tarkoituskin. Vaikka silmissä sumenee, ääriviivat näyttäytyvät vahvoina, ja se riittää. Täydellinen järjestys kun vaatii aina hetkellisen kaaoksen.
Jääminen on kovin helppoa – erityisesti silloin, kun pitäisi vain tiputtautua.
Ja minä, vapaapudotusten ennätysnainen, olen aina uskonut sigurrósmaisiin ilmahyppyihin:
