Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Toisinaan riittää, että lähtee taidenäyttelyyn. 

Kun päätettävänäni oli, mitä halusin Tukholman-pikavisiitilläni tehdä, oli homma poikkeuksellisen selvä: halusin valokuvanäyttelyyn.

Rakastan pieniä ja intiimejä museoita – niiden rauhaa ja löytämisen kokemusta. Parhaimmillaan näyttely voi olla jopa meditatiivinen kokemus. 

Tukholman museotärpikseni valitsin Fotografiskan, josta olin kuullut paljon hyvää. Päätöstä puolsivat mairittelevat puheet museon kirjakaupasta ja iki-ihanasta kakkoskerroksen kahvilasta, jonka ikkunoista voisi tiirailla Tukholman rantaviivoja. 

Noin 14 euron pääsylippu oikeutti neljään näyttelyyn, joista tsekkasin kaksi. 

Museossa tutustuin muun muassa Robert Frankin retrospektiiviin, mutta oikeasti pasmat sekaisin sai työ, johon törmäsin matkallani ulos museosta.

Peter Hoelstadin ja Joanna Ågrenin onnea ja onnellisuuden etsintää käsittelevä Mannen som hade allt -videoteos sanoi muutamassa minuutissa sen, mitä olin pyöritellyt itsekseni jo viikkojen ajan.

”Itsensä löytää samasta tilanteesta niin monta kertaa, että oppii”, on ystävälläni tapana sanoa. Kumma kyllä, tällä kertaa toteamus ei tullut tutusta suusta vaan heijastuksena valokuvamuseon projektorista.

Olipahan mietittävää kotimatkalla.

Kokemuksena museo oli ehdottoman positiivinen, kompakti ja kaunis. Suosittelenkin Fotografiskan tsekkausta jo seuraavalla Tukholman-visiitillä.

Jos ei muuten, niin ainakin kakkoskerroksen kahvilan vuoksi. Sen katkarapusalaatti on lyömätön.

Ja näin tänne pääsee: Stadsgårdshamnen 22, 116 45 Stockholm.