Hei kaverit,

täällä sitä taas ollaan!

Kiitos sähköpostia lähettäneille kirjoittajakamuille ja muille kuulumisia kyselleille. En ole ignoorannut teitä tahallani, vaan ollut varsin tarpeeseen tulleessa nettilakossa.

Töiden lisäksi (uskokaa tai älkää, olen kirjoittanut viime päivät miesten sukista ja alusvaatteista) olen lähinnä elänyt ja ihmetellyt. Uinut hyytävässä meressä ja liejuisessa Töölönlahdessa. Käynyt festareilla ja tupaantuliaisissa ja pohtinut, mistä löytää uusi kitaristikaveri, jonka kanssa laulaa öisin Suomi-iskelmää.

Ja no, leikannut taas tukan.

Ja sitten tunnustamaan: aioin ensin vetää siilin ja ryhtyä naiseksi, joka on pelkkää silmänrajauskynää ja isoa korvakorua.

Sitten maltoin mieleni. Entistäkin pätkäistympi pixie cut sai tällä erää riittää.

Rajauskynästä ja korviksista en silti ajatellut luopua. Kuten en myöskään huulipunasta, nettikirjoittelusta tai ajatuksesta, että voin vielä loppukesään mennessä laulaa Villejä lupiineja hyvässä seurassa.

Täällä sitä taas ollaan, kamut!

Ja niin on muuten kesäkin.