Napa näkkyy
Tekevälle sattuu, sanotaan.
Siksi kannattaakin tehdä mahdollisimman paljon, sanon minä.
Kun jotain epämukavaa tapahtuu, ajattelen aina, että se on merkki jostain paremmasta – oli kyseessä sitten mönkään mennyt ihastus, rikkoontunut pyörä tai vaikka se saakelin vesivahinko.
Jos huoneeni ei olisi tulvinut, olisin jättänyt tämänpäiväisen pesulareissun väliin. Ja sehän totta tosiaan kannatti käydä vetäisemässä: matkalla kulmapesulaan törmäsin pitkästä aikaa vanhan kunnon yard saleen, jota pyöritti kolme nuorta, toimeliasta brooklyniläistä.
Viiden dollarin pahvilaatikosta kaivelin tällaisen korkeavyötäröisen kasarihameen, jonka etiketti sai hymyilemään heti ensi kättelyssä – olihan siihen raapusteltu ihania vanhanajan juttuja kaarevine fontteineen.
Hamosen kietaisin päälle heti kotiin päästyäni. Valmiiksi ylläni ollut mustanvärinen minitoppi sopi meininkiin niin hyvin, että päätin jättää asuuni vähän vilauttelun varaa.
Päivän opetus? Vastoinkäymisillä voittoon, ja napapaidat rules.
Repikää siitä, naapurinpojat!
