Sinne män elämäni ensimmäinen Thanksgiving kolmentoista muun brooklyniläisen kiitospäiväorvon kanssa.

Taattuun jenkkityyliin pöytämme notkui ruokaa, kotitekoinen siideri virtasi, ja paljastuipa suomalainen jälkiruokakin varsinaiseksi hitiksi. Ruoan lisäksi iltaa sävyttivät talouspaperista loihditut kiitospäivänaamarit, naapureiden jo Sandy-hurrikaanin aikana erittäin tutuksi tullut peruukkivalikoima, piirustuskilpailu sekä R. Kellyn R’n’B-komeromusikaali. 

Kiitollisia oltiin muun muassa korttelin lähibodegasta, New Yorkista ja hyvistä bageleista. Myös tällä hetkellä kriisivapaa elämäntilanne sai kiitosta. Perhejuhlasta ei illanistujaisemme juurikaan eronnut, vaikka vähän orpoja oltiinkin. Yli kymmenen expatin näkökulmasta ei parempaa perhettä voikaan löytää kuin se ystäväjoukko, joka pitää huolen, ettei tällaisinäkään juhlapyhinä tarvitse kenenkään olla yksin.

 Cheers to that. Ensi vuonna uudestaan!