Kahta ei seikkailija pakoon pääse: impulsiivista mieltä sekä samanhenkistä matkaseuraa.

Yhdysvalloissa vietettiin maanantaina kesäkauden päättävää Labor Dayta, ja kun kutsu kävi purjehtimaan, ei kauaa kestänyt, kun reppu päivineen löytyi pakattuna auton takaistuimelta.

Vanha kunnon reissaajaremmimme palasi taas yhteen yhden roadtripin, tukanleikkuubileiden, tankotanssituntien, festareiden sekä patikointiretkien jälkeen. Matkamme alkoi aivan New York Cityn korvilla sijaitsevasta New Rochellesta ja jatkui pitkin Long Island Soundin estuaaria. Yhtä aaltoista vesitietä myöhemmin, kaukana vastarannalla, meitä odotti iso satama ja maittavaa paikallisruokaa tarjoillut kalaravintola. Merituulisella terassilla iltapäivä kului aivan huomaamatta.

Ensimmäinen purjeduskokemus oli valloittava. Päivän aikana opin käyttämään merenkulkijan radiopuhelinta, tunnistamaan hätäkutsut, näyttämään äärimmäisen epämukavalta purjen päällä, ja sainpa päähäni kerran peräsimestäkin. Pitkä ja seikkailuntäyteinen laivamatka hyvässä seurassa tuntuu houkuttevalta ajatukselta, joka pitää vielä joskus toteuttaa. Tyrskyävissä aalloissa ja huulille kantautuvissa suolapisaroissa oli sitä jotain, joka kutsuu varmasti purjeiden ääreen vielä uudemmankin kerran.

Ensimmäinen Labor Day oli myös varsin mainio varaslähtö töiden parissa vierähtävälle viikonlopulle. Tulevana maanantaina Marimekko esiintyy ensimmäistä kertaa New Yorkin muotiviikoilla ja työnsarkaa riittää. Jännitystä vatsanpohjassa on juuri sopivasti, kuten kuvaan kuuluukin.

Kaunista keskiviikkoiltaa, tyttäret rakkaat!