Maailmankansalaisuuden isoin etu?

Kun tarpeeksi reissaa, hostaa ja tutustuu tyyppeihin, voi hyvillä mielin omia myös muiden maiden pyhäinpäivät ja niiden kunkuimmat traditiot.

Elämä ei tuntuisi samalta ilman Australia-päivän top 100 -soittolistaa, Pyhän Patrikin päivän vihreitä vaatteita tai jenkkien kiitospäivää kurpitsapiiraineen – paljon rakastamastani ranskalaisesta loppiaisesta nyt puhumattakaan!

Ylimääräiset kekkerit osoittautuvat toisinaan hyvin hyödyllisiksi.

Taikaloitsuista huolimatta vuosi 2015 ei ole alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Niinpä aion aloittaa sen tänään uudestaan.

Tänään vietetään persialaista uutta vuotta.

Iranissa vuoden ensimmäistä päivää, eli Nowruzia, juhlistetaan asiaankuuluvin menoin: juhlapöytä koristellaan muun muassa maalatuilla kananmunilla, omenoilla sekä maljassa uivalla kultakalalla. Ja onpa tyypeillä jopa joulupukki.

Sinkkutyttökepposiakin löytyy: vehnäoraat solmimalla pääsee naikkariin vuoden kuluessa. Ei siis ihan mitkään jonninjoutavat pirskeet!

Itse toivon, että asiat alkaisivat rullailla himpun verran nopeammin ja tietty oikeaan suuntaan. Sitä tässä ollaankin jo kovasti odoteltu, kultapölyä.

Löytyi teiltä jo sitä tai ei, kaunista kevään ekaa! Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Tai kuten iranilaiset sen sanoisivat: سال نو مبارک.