Viikonlopun kynnyksellä
Tämä työviikko sai mahtavan lopetuksen.
Aamuni alkoi amerikkalaisella aamiaisella, bageleilla ja pannukakuilla. Siihen kuului paljon cream cheeseä ja siirappia, kiireetön tunnelma ja aamukahvi uudesta kahvikupista, jonka reunoja kuvittaa kaupunkinäkymä. Pihalla oli vielä hämärää, kun lähdin aamulla kohti bussipysäkkiä.
Kävin eilen Ivana Helsingillä, josta löysin kauniin, hopealangasta neulotun mekon. Se on lämpöinen ja sen rintamusta koristaa näyttävä ketjurivistö. Seuralaiseni tyytyi juomaan punaviiniä, minä fiilistelin taustalla soivaa Romeo & Julietin soundtrackia, josta tuli nostalginen ja unelmoiva olo. Saattaakin olla, että joudun nyt kuuntelemaan Radioheadin Talk show hostia koko viikonlopun.
Ensi viikolla varaan liput Pariisiin. Esittelen siellä reilun kuukauden päästä lopputyöni, ja valmistujaiseni pidetään 8.joulukuuta. Tulevaisuus mietityttää, mutta tuntuu haastavalta ja jännittävältä. En ole varma toivonko tällä hetkellä enemmän kiinnostavia kuin hyviä asioita tapahtuvaksi. Epätietoisuus tuntuu kerrankin vapauttavalta.
Ajattelin jatkaa samaa hyvän olon voittokulkua vielä ainakin seuraavan parin päivän ajan. Ehkä pitempäänkin.
Luen harvoin, mutta aloitin juuri Maija Isolan elämäntyöstä kertovan kirjan. Kiehtovin asia hetkeen. Pitäisi ehtiä pitkästä aikaa myös elokuviin. Olisiko kellään vinkkejä?
Mitä ihastuttavinta viikonloppua kaikille! (Ja älkää unohtako, että Lily on huomenna rempassa.)
