Kuten viimeaikaisista kuulumisistani on saattanut käydä ilmi, etsin parhaillani opintoni päättävää työharjoittelua. Opintojeni aikana samankaltaisia, pakollisia harjoitteluita on yhteensä kolme. Tämä viimeinen tulee olemaan kaikista pisin ja tärkein, ja kuka tietää, mahdollisesti jopa tuleva työpaikka. Tähän mennessä olen käynyt yhteensä neljässä haastattelussa kuluneen viikon aikana, joista kaikista on tullut erilainen fiilis – hyvässä ja huonossa.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että pääsen valitsemaan kahden väliltä. Nämä kaksi harjoittelua ovat luonteeltaan kovin erilaisia: ensimmäinen pesti olisi erään ranskalaisen high end-laukkumerkin tuotantopäällikön assistenttina ja toinen pariisilaisen, kansainvälisestikin tunnetun luksusvaatteita -ja asusteita myyvän concept store-ketjun studioassistenttina.

Miksi sitten epäröin? No, koska tämän alan työpaikkoja on kahdenlaisia: niitä perinteisiä luksusmerkkejä -ja yrityksiä, joiden toimistoissa saa pingottaa takakireässä seurassa päivästä toiseen ja niitä, joissa ei välitetä minkä värisellä kynsilakalla olet kyntesi lakannut, onko sinulla on aksentti ja syötkö joskus kokonaisia cupcakeja.

Nämä kaksi harjoittelua ovat toistensa täydelliset vastakohdat, ja mikäli joudun valinnan eteen, siitä ei tule helppo. Laukkumerkillä työskentely olisi erittäin mielenkiintoista ja myös täydellisessä linjassa aikaisempien kokemusteni kanssa. Ja se toisi varmasti tulevaisuudessa muita tuotantopäällikön töitä. Toinen työ olisi yhtä vakuuttava meriitti ansioluettelossa, mutta toisenlainen lausunto tuleville työnantajille. 

Tuotantopäällikön assistenttina saisin kyllä työskennellä konkreettisissa tehtävissä tuotteen parissa, mutta studioassistentin töissä pääsisin toteuttamaan itseäni myös luovalla tasolla. Vaikka molemmat haastattelut menivät hyvin, vain jälkimmäisessä oloni tehtiin oikeasti tervetulleeksi heti ensi kättelyssä. Se oli ainut, jossa pyydettiin sinuttelemaan ja jonne en joutunut pukeutumaan mustaan jakkupukuun ja korkokenkiin. Koko tiimi vaikutti sydämelliseltä, ja suuren osa haastattelusta nauroin vedet silmissä. Ei ollenkaan huono merkki, jos siinä olivat potentiaaliset kollegani seuraaville kuudelle kuukaudelle.

Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Molemmista pitäisi tulla vastaus tämän viikon loppuun mennessä tai viimeistään ensi viikon alussa. Jaiks! Katsotaan mitä tapahtuu.