Kiitos 2012-2015

Joka ikisellä kampaajareissulla viimeisen kolmen vuoden aikana käyty dialogi:

”Siis arvaa mikä ois tosi hyvä idis?”

”No?”

”Värjätään sun tukka. Siis vähänkö tulis makee!”

”Joo-o, emmää tällä kertaa. En oo värjännyt näitä seitsemään vuoteen, tai mitään.”

No enpä vissiin!

Täältä pesee, naiset ja oikein kestovärillä. Laura on nyt niin blondi, että ihan naurattaa.

IMG_6774.jpg

IMG_6783.jpg

IMG_6784.jpg

Samanvärisiä ollaan oltu viimeksi ykkösluokan luokkakuvassa vuonna 1995.

Vaan kylläpä jänskätti silti. Niin paljon, että meinasin jänistää touhusta aivan viime tingassa.

Onneksi pääsin pro:n käsiin. Homman kotiin hoiti 17-vuotias kampaajaopiskelija, joka on hädin tuskin ysäriä nähnytkään. Tai meikän luokkakuvia. Suoraan sanottuna parhaimpia kampaajakokemuksiani aikoihin.

Kyllä naisissa on tulevaisuus!

(Ja ehkä ihan vähän myös hiusvärissä.)

Kauneus Mieli Hiukset Ajattelin tänään

Lisää vain kiitos

Kun kohdalle osuu tarpeeksi monta auttavaa kättä ja vilpitöntä ohikulkijaa, on aika antaa takaisin.

Niinpä aloitin uudelleen sohvasurffauksen, eli matkaajien majoittamisen kotiini.

En edes uskalla laskea, kuinka monesta liristä minut on vuoden aikana pelastettuKodittomana paluumuuttajana asiat eivät aina olleet kovin ruusuisesti. Silti sohvia löytyi jos mistäkin, tutuilta ja tuntemattomilta. Pisimmillään kyläilin viisi viikkoa putkeen.

Kuukauden sisällä luonani on yöpynyt kaksi surffaajaa: intialainen videopelisuunnittelija ja kanadalainen filmiopiskelija. Viikonloppuna tutustuin kahteen iranilaiseen, ja keskiviikkona kylään saapuu saksalainen tyttö.

Uusien ihmisten tapaaminen on ihanaa. Se on myös oma tapani sanoa kiitos.

Ele tulee takaisin aina bumerangin tavoin – vaikka yllätyskortin muodossa:

IMG_6399.jpg

Nyt minulla on vierassohva Torontossa.

Ei pöntömmin surffattu.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään