Ça y est. Kaapista tuloni on pakollinen: rakastan 80-luvun bratpack-elokuvia.

Sydäntäni lähellä ovat erityisesti edesmenneen ohjaajan John Hughes’n tuotokset, ja niistä eritoten vuonna 1986 ilmestynyt Pretty in Pink. Se kertoo high schoolin viimeistä luokkaa käyvästä new wave-tytöstä Andysta, jolla on vaikeuksia sopeutua ja tulla hyväksytyksi vaatimattoman taustansa ja massasta erottuvan tyylinsä ja persoonallisuutensa takia. Hänen ainoa oikea ystävänsä on samoista piireistä ponnistava Duckie (joka näyttää samalta kuin 2000-luvun hipsterpojat) ja joka on salaisesti ihastunut häneen. Mutta sitten, niin kuin jokaisessa kunnon teinileffassa kuuluu, koulun suosituin ja rikkain poika iskee silmänsä Andyyn.

Tässä vielä pari muuta lisäsyytä viettää vaaleanpunainen leffailta:

1) elokuvan päätähuimaava kasarityyli (erityisesti Andyn oma.) 

2) raikas (New order-täytteinen) soundtrack.

3) rikasta juppiteiniä Blanea esittävän Andrew McCarthyn sydämensulattava (!!) hymy.

Ihanaa viikonloppua!