5+1 asiaa, joita ikävöin ulkomailta
Asuinmaan vaihtamisessa on perustavanlaatuinen dilemma: asettui minne tahansa, edellisestä kotipaikasta jää aina jotain ikävöitävää. On tapoja, rutiineja ja ruoka-aineita, jotka hitaasti mutta varmasti hiipivät mieleen, kun sitä vähiten odottaa.
Ulkosuomalaisten ikävöintiklassikko on tietenkin ruisleipä. Kaivata saattaa myös asioita, joista ei alkujaan edes pitänyt: vasta ulkomaille muuttaessani opettelin syömään salmiakkia ja nostalgisoimaan kulttuurini ärsyttäviäkin piirteitä, kuten vaikkapa kroonista epäsosiaalisuutta. Sitä kaipasin hississä ja bussimatkoilla, kun tuntematon vierustoveri ei lakannut pälättämästä säästä, vaikka itse olisin vain halunnut tapittaa maisemia tuppisuuna.
Ilmiölle löytyy toki nimi – kulttuurishokki. Mutta miksi kutsutaan kaipuuta, jota potee palatessaan kotiin ulkomailta?
Jotkut tavat ja rutiinit vaativat aidon kulttuuri- ja kielikontekstin toimiakseen, ja niinpä niiden paluumuuttoharrastaminen voi tuntua pöljältä. Jos leffojen katsominen tai vieraskielisten lehtien lukeminen on hyvä tapa lievittää ikävää, kiitospäiväillallinen tai pahvikruunu loppiaisena olisivat jo suoranaista hätävarjelun liioittelua – maistuivat karpalohillo tai mantelimassakakku kuinka hyviltä tahansa.
Sitä paitsi, ikävöidyt asiat ovat yleensä vähän noloja.
Tänään ajattelin kertoa, mitä hölmöjä juttuja kaipaan edellisistä kotimaistani. Aloitetaan!
1. Turhautumiskurkkuääni
Niin paljon kuin tämä jaksoi joskus nyppiä, nostalgisoin ranskalaisten raivorehellistä tapaa näyttää turhautumisensa. Se on syvältä kurkusta lähtevä, lähinnä räkimiseltä kuulostava argh-äänne, joka päättyy lakoniseen toteamukseen tyyliin: Ça m’énerve! (Ärsyttävää!)
Kuulostaako tyylikkäältä? Kokeilkaa istuttaa tuo elegantin, ballerinoissa sipsuttelevan pariisittaren suuhun. Kyllä lähtee!
2. Crème de Marron
Ällömakea kastanjamönjä, jota ranskalaiset syövät jälkiruokana happaman jogurtin kanssa. Niin hyvää, että sukat pois!
3. Ulkosuomalaisslangi
Ulkosuomalaisslangi on asia, jota Suomen suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää. Se on puhetapa, joka syntyy vieraassa maassa muiden paikalliskieltä puhuvien suomalaisten seurassa. Arkikäytöstä slangi tippuu muualle muuton ja kieliympäristön vaihtumisen seurauksena. Hiffasin esimerkiksi itse toissapäivänä, että en enää käytä sanoja kuten pubelli (la poubelle, roskis) bordelli (le bordel, sotku) enkä enää puhu hamstrauksesta hordaamisena (hording.)
4. Ranskalainen juomakulttuuri
Ranskasta kaipaan myös seurustelukulttuuriin liittyviä juomia: pikaespressoja baaritiskillä, kahden euron Kirejä ja tietenkin Pastista. Chin chin!
5. Trader Joe’s
Yhdysvalloista ikävöin kuollakseni Trader Joe’sia. Tältä markettiketjulta löytyvät parhaat vegeruoat, merisuolasuklaat ja myymälämusiikit (The Cure, anyone?) Kaipaan myös suosikkikauppani puolikaverillista henkilökuntaa: kerran kassa vaati saada arvata horoskooppimerkkini, ja oikeinhan se meni. Kauan eläköön asiakaspalvelu!
+ 6. Oikeasti hauska sarkastisuus
Valehtelisin, jos väittäisin, että en kaipaisi myös jenkkien huumorintajua ja englannin kielen mieletöntä akrobaattisuutta. Akuuteinta ikävää voi onneksi lievittää vaikkapa Gawkerin lukemisella tai taustamusiikittoman MacGyver-intron katsomisella.
Jotain muuta, mitä? Entiset tai nykyiset ulkosuomalaiset, antakaa palaa:
