New age -hömppäkortti kertoo joskus enemmän kuin tuhat sanaa.

Meikää ne muistivat toissapäivänä imartelevalla kuvauksella: en ollut vähempää kuin kaavoihin kangistunut, väsynyt möykky, joka ei heittäydy spontaaniin ilotteluun.

Enpä voinut olla enempää samaa mieltä. Aikamoista mummoelämää onkin tässä eletty. Jos on ulkoiluttanut koipiaan kunnolla viimeksi kesällä, syönyt viikkotolkulla samoja suklaamuroja ja pelannut varpin päälle koko syksyn, ansaitseekin saada Tarotista päähän.

Niinpä ei auttanut kuin tehdä ripeä korjausliike ja hilpaista Onnibussilla Turkuun.

Turku oli yhtä jees kuin viime näkemällä – vain pirun paljon kylmempi.

Onneksi oli sentään mieltä lämmittävän vaaleanpunainen hotellihuone, rommitoteja ja uusi lainavillapaita.

Muuta repäisyviikonloppuna tehtyä? Lähdin ulos, maistoin inhokkijuomaani kaljaa ja tilasin netistä kalliin villapaidan, jonka ostamista olen empinyt vähintään viikon. Ja sitähän ei järkeillen kauppaan palauteta kuin pakon edessä.

Että kiitos vaan, kortit.

Ensi vuonna olen taas spontaani ilomöykky.