Kaunein koskaan omistamani asuste: viimeisin käsivarsitatuointini.

Siinä se pikkukolibri nyt siipeilee.

Ajattelin tänään jakaa myös tarinan tatuoinnin takaa.

Se, että minulla on kaksi lintutatuointia on täyttä tuuria. Idea uudesta linnusta syntyi sattumalta kirjaa lukiessa. Sillä on myös hyvin henkilökohtainen merkitys.

Eläimenä kolibri symbolisoi elämäniloa, optimismia ja pitkiä matkoja – toisin sanoen asioita, jotka ovat aina edustaneet ulkoista itseäni.

Piskuisesta kolibrista kauniin tekee kuitenkin sen herkkyys. Muutoin kaiken kestävällä kolibrilla on hennot jalat ja kerran maahan päädyttyään se ei pääse lentoon omin voimin.

Olen tehnyt paljon töitä kuluneen puolen vuoden aikana hyväksyäkseni oman sisäisen, tavallista herkemmän tropiikkilintuni.

Vuositolkulla toimin toisin. Siitä kärsivät minä, mielikuvitukseni ja ennen kaikkea intuitiiviset kykyni.

Kolibri on ihooni hakattu muistutus radikaalista itsensä hyväksymisestä sekä ulkoisine että sisäisine ominaisuuksineen.

Pinnallisuuksiin on helppo jäädä, vaikka sisin tarvitsee yhtä paljon huomiota. Heiveröisistä jaloista tai herkästä sydämestä ei ole hyötyä maahan pudotessa, mutta elämänilolla ponnistetaan pystyyn ja siivillä lennetään minne vain.

Tervetuloa kotiin, kolibri!

Kylläpäs sulla kestikin.