Pixie tuli taloon

https://youtube.com/watch?v=hx1R5wCTuTA%3Frel%3D0%26showinfo%3D0

”New York Herald Tribuneee”, huutelee Jean Seberg 1960-luvun Pariisissa.

Jean-Luc Godardin À bout de souffle –klassikkoelokuvassa on paljon ikonista  mukaan lukien naispäähenkilön pixie cut -hiustyyli. Siro poikatyttötukka on yksinkertaisesti ihana.

Kun toissapäivänä piti päättää, jatkanko vaaleatukkaisena rokkitähtenä vai omanvärisenä pixie-tyttönä, päätin vetää jeanit.

Epookkielokuvien ohjaajat, pirautelkaa:

IMG_8648.jpg

IMG_8583.jpg

Ensinnäkin: omaan väriin palaaminen oli huomattavasti helpompaa kuin ajattelin.

Sitäkin iisimpää tulee olemaan tukan ylläpito. Haluan hiukset, joita ei tarvitse värjätä kerran kuussa (jos koskaan) ja jotka voi leikata vaikka itse. Otsatukan kävin sentään kampaajalla pätkimässä.

Seuraavaksi kokeilussa: kuuskytluvun kissansilmät.

Miau!

kauneus hiukset mieli ajattelin-tanaan
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.