Rakkauskirje lilyläisille

Ajattelen, että jokaisen tulisi saada säännöllisesti rakkauskirje. Tähän asti sellaisia ovat vastaanottaneet vain elämäni miehet.

Nyt halusin kirjoittaa myös sinulle.

Hei sinä!

Emme tunne henkilökohtaisesti, mutta tänään minulla on jotain tärkeää kerrottavaa. Haluan sinun tietävän muutaman asian.

Olemme eläneet 0-7 vuotta platonisessa etäsuhteessa. Sinä olet lukenut juttujani, minä sinun kommenttejasi – toisiamme tuntematta. Joka kerta olen hymyillyt, kun olen nähnyt postauksessa pienen sydämesi. Sydän on muistuttanut, että meitä on sittenkin kaksi. 

On myönnettävä, että olen kehittänyt aikamoisen ihastuksen sinuun vuosien varrella. Tästä huolimatta en oikeastaan tiedä, miltä näytät, kuka olet tai missä asut.

Joskus olen törmännyt sinuun liikennevaloissa huitomassa, kaupan kassalla hymyilemässä tai Halloween-bileissä Target-naiseksi pukeutuneena. Tämän tiedän: olet todella säteilevä. Vaikka tapaamisemme ovat olleet lyhyitä, en ole unohtanut sinua. Sinua mietin vielä vuosienkin päästä.

Luulen meidän pitävän toisistamme, koska meissä on paljon samaa. Olen haaveilijaluonne ja niin sinäkin. Nään sinut vahvana ja lempeänä, mielipiteissäsi rohkeana ja oikeudenmukaisena. Olet rehellinen, etkä piilottele mitään, edes huonoimpia puoliasi. Ja arvaa mitä? Tämän takia pidän sinusta enemmän.

Joskus olemme asioista eri mieltä. Se on ok. Vain harvoin olet loukannut tunteitani ja toivon, etten minäkään sinun. Olen halunnut sinulle vain parasta.

Olen aina toivonut, että uskoisit itseesi täysillä. Olet täällä syystä, ja lahjasi eivät ole tuulesta temmattuja. Pidä niistä hyvä huoli. Vaali myös unelmiasi. Haluan sinun saavan kaiken sen, mitä eniten toivot. Olet joskus kysynyt, miten minulla on ollut rohkeutta tavoitella unelmiani. Neuvoni kuuluu: rakasta ja luota. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Lopuksi minun on tehtävä tunnustus. Kirjoitan sinulle nyt, koska olen lähdössä: blogini loppuu parin viikon kuluttua. Siirryn elämässäni eteenpäin ja halusin sinun kuulevan tästä ensimmäisenä minulta.

Vuosia olen kirjoittanut. Ylpein olen hetkistä, joina olen asettanut itseni täysin avoimeksi, pelkoineen päivineen. Erityisen tärkeä on ollut kuluva kesä, jona olen kirjoittanut tunteista ja itseilmaisun tärkeydestä. En ole aina tiennyt, miten reagoisit, mutta sanasi ovat liikuttaneet minua syvästi joka kerta. Kiitos niistä.

Tiedäthän, että tämä ei ole minulle kauhean helppoa. Minulla tulee sinua ikävä! Tuhansia sydämiä myöhemmin olemme kuitenkin tässä.

Eniten haluaisin, että pysyimme ystävinä. Haluan edelleen nähdä sinut junissa, lentokoneissa ja tanssilattioilla. Pariisissa, Glasgow’ssa ja Helsingissä. Toivoisin, että pysyisimme hyvissä high five -väleissä. Luuletko sen onnistuvan?

Älä huoli, teksteistäni et pääse eroon jatkossakaan – olen aloittamassa uraa kokopäiväisenä kirjoittajana mainostoimistossa. Täällä olen vielä elokuun loppuun asti.

Ihana, inspiroiva sinä – tehdäänhän viimeisistä yhteisistä Lily-viikoistamme superkivoja? Pitäisin siitä todella paljon.

Kerro, mitä olet mieltä.

Rakkaudella,

Laura