Suosikkieläin on orava

Kuka muu on joskus valkannut kirjan pelkän nimen perusteella?

Jos Annin suosikkieläin on pupu, niin meikän on sitten varmaan orava.

98 sivua kahdessa päivässä on paljon entiselle fiktionvihaajalle. Onneksi on vielä 818 jäljellä. On sen verran ihana kirja nimittäin.

Hiljaiseloa ihmetelleille tiedoksi: viime päivät ovat kuluneet pitkälti tämän, töiden ja laskiaispullien parissa. Nyt olen taas takaisin, entistä energisempänä ja ehkä himpun verran pulleampana (kauan eläköön kermavaahto!)

Tällä välin kommentteja jättäneet – kiitos! Pari teistä on saanut meikät kyyneliin asti. Vastailen teille tuota pikaa.

Ja loppuun vielä sananen niistä laskiaispullista.

Mantelimassa ei olekaan niin pahaa kuin olen aina ajatellut. Vähän kuin fiktio, kloorivedessä uiminen tai surulliset oravat, nuo rottien pörröhäntäiset serkut.

Pahinta on huono asenne, ympärillä olevan elämän räikeä ignooraaminen – mantelimassalla tai ilman.

Mutta tästä enemmän myöhemmin. Sanottavaa riittää.

Siihen asti: hyvää yötä ja kuulemisiin, kamut!