Sydän hihassa
Kerronpa teille pienen stoorin.
Tarinan, jonka toivon innostavan, inspiroivan ja sykähdyttävän. Tarina ei ole sankaritarina, päinvastoin – se kertoo herkkyydestä ja täydellisestä haavoittuvaisuudesta.
Tarinan pääosassa olen minä. Sen johtonainen voisit olla myös sinä.
Niin pitkään kuin jaksan muistaa olen elänyt, pelännyt, pohtinut ja tuntenut elämää sata lasissa.
En ole koskaan osannut esittää, valehdella tai laskelmoida. Ei ole ihmistä, jota en tervehtisi vilpittömästi tai yksinäistä, jonka sulkisin piirini ulkopuolelle. En yksinkertaisesti tiedä, miten niin tehdään.
Teeskentelemättömyys on maksanut itsensä vaihtelevasti takaisin – luotanhan ympäristööni kuin pieni lapsi. Potkaisen pallon autotielle, ja toisinaan edessäni paistavat kaahaajan ajovalot. Auton alle olen jäänyt monta kertaa.
Kaltaisiani on muitakin, tilastojen mukaan yksi viidestä. Me olemme herkkiä, tuntevia ja äärimmäisen läpinäkyviä. Piirteemme ajavat meidät moneen suohon: meitä voi pompotella, meille voi uskotella ja olemme aina valmiita luottamaan uudelleen. Tapahtui mitä tahansa, emme kyynisty tai katkeroidu.
Kesti aikaa, että ymmärsin oman luontoni. Olin siitä jopa hitusen häkeltynyt: mitä hyvää voi tapahtua, kun vetelee sydämensä vietävänä paikoissa ja tilanteissa, jotka asettavat haavoittuvaiseksi kerta toisensa jälkeen? Mitä hyvää voi seurata, jos tuntee kaiken täysillä?
No, minäpä kerron.
Herkkyys nähdään usein heikkoutena. Tämä on väärin. Tosi asiassa se on äärimmäistä vahvuutta, ja meillä herkkiksillä hallussamme yksi voimavara, joka vie meidät kaikkialle: intuitio.
Elementissämme pystymme mihin vain, ja kompassimme ansiosta tiedämme aina, mihin suuntaan lähteä.
Kesällä minulla tulee täyteen seitsemän ulkomaanvuotta, enkä ole kertaakaan kyseenalaistanut sitä, etteikö minun olisi pitänyt olla juuri siellä missä milloinkin olin.
Tiedän myös, milloin asiat eivät tunnu oikeilta, ja voin tehdä päätökseni silmänräpäyksessä. En jää roikkumaan epätyydyttäviin tilanteisiin, vaan menen rohkeasti eteenpäin.
Englannin kielessä tunneläpinäkyvyyttä kutsutaan osuvasti sydän hihassa kulkemiseksi. Nyt osaan olla siitä jo onnellinenkin. Minusta on ihanaa jakaa se elämänilo ja lapsenomainen innostus, joka kumpuaa kasvoiltani ja mielikuvituksestani elinympäristööni, blogini mukaan luettuna.
Muille herkkiksille minulla on yksi viesti: älkää koskaan muuttuko. Herkkyys on voimavara, ei puute. Hyödyntäkää se, ja tehkää siitä paras ystävänne.
Hihastanne ei löydy ainoastaan sykkivä, haavoittuva sydän – sieltä pilkottaa myös monta määrätietoista ässää.