Toiveuusinta: työharjoittelemaan ulkomaille?

No ansioluettelosta tietenkin. Ranskalainen CV ja amerikkalainen resumé poikkeavat toisistaan jonkun verran. Esimerkiksi Ranskassa hakijan kasvokuva on aina pakollinen siinä missä Yhdysvaltoihin haettaessa se on jätettävä pois. Maassa maan tapaan, eli Ranskassa hakemukset kirjoitetaan ranskaksi ja Yhdysvalloissa englanniksi, ellei toisin ole mainittu.

CV:tä työstäessäsi panosta omaperäisyyteen unohtamatta, että kyseessä on virallinen käyntikorttisi, jonka kanssa et halua ottaa liian suuria riskejä. Mikäli säännöt eivät ole täysin selviä, hyviä curriculum vitae-malleja löytää netistä, joista voi ottaa esimerkkiä.

Muista lisäksi, että sekä Ranskassa että Yhdysvalloissa jokaiseen hakemukseen on liitettävä lyhyt ”motivaatiokirje” (lettre de motivation, cover letter) Kirjeessäsi sinun on näytettävä tuntevasi yritys ja sen historia ainakin sen verran, että osaat selittää miksi haluat töihin juuri tälle työnantajalle, mitä haluat oppia ja miten juuri tämä harjoittelu auttaisi sinua eteenpäin tavoitteissasi. Itsestäsi tosin puhut vasta kirjeen viimeisillä riveillä.

Mikäli olet monikielinen, painota sitä varsinkin Yhdysvaltoihin hakiessa. Siitä tulee yksi suurimmista valttikorteistasi. Tosin jos lähdet leveilemään kielillä Ranskassa, muista tämä: ranskalaiset eivät välttämättä loksauttele suutaan yhtä innokkaasti auki, mutta englannin taitavaa osaamista arvostetaan kyllä.

              

 

Muotialan harjoittelua metsästävälle on olemassa kaksi tietä onneen: fashionjobs.comin kaltaiset sivustot, joille yritykset jättävät ilmoituksia harjoitteluistaan. Älä unohda tosin, että infon helpon saatavuuden hintana myös muita hakijoita riittää. Tämän kaltaisella sivustolla hakemukset matkaavat usein myös monen välikäden kautta. Vaikka olenkin kuullut sivuston kautta luokkakavereilleni sattuneista onnenpotkuista, suosittelen lämpimästi kakkosvaihtoehtoa: itsenäistä salapoliisityötä.

Käy alan foorumeilla, tutustu Free fashion internships-blogeihin ja kerää itsellesi kontaktilista. Vaikka löytäisit vain vanhentuneita ilmoituksia, ota niistä yhteystiedot talteen. Jos yrityksellä ei ole omaa henkilöstöosastoa, ota selvää kuka pyörittää sitä taikka kuka vastaa työharjoittelijoiden haastattelemisesta.

Ole kuitenkin tarkkana: harjoittelemaan mielivän on oltava koulun kirjoilla ja työharjoittelun osa opintosuunnitelmaa. Tätä nimittäin tullaan kysymään suurella todennäköisyydellä heti ensimmäiseksi.

 

Jos löydät tuoreen ilmoituksen, siinä saattaa olla mainittuna viimeinen hakupäivä. Pidä kuitenkin mielessä, että yritykset ottavat lähes poikkeuksetta harjoittelijansa niin viime tingassa kuin mahdollista – joskus jopa vain kahta viikkoa ennen harjoitteluajankohdan alkamista. Liian aikaisin lähetetyillä hakemuksilla on yleensä vähiten mahdollisuuksia tulla luetuksi, joten tarkkaavaisuutta tässäkin. Ajoitus on puoli työharjoittelupaikkaa.

Jos kyseessä on jo vanhentunut ilmoitus, älä lannistu! Yritykset hakevat harjoittelijoita ympäri vuoden. Ota tiedot ylös ja lähetä vapaa hakemus. 

 

Tähän saa tottua, vaikka olisit ajoittanut hakemuksesi lähettämisen kuinka hyvin ja vaikka yritys hakisikin juuri sinun kaltaistasi profiilia.

Puhdasta matemaattista kaavaa on huono antaa, mutta tässä vähän osviittaa: maasta ja kaupungista riippuen 20 lähetettyä hakemusta saattaa poikia kenties vain pari, kolme haastattelupyyntöä. Ja haastattelupyyntökin on vasta haastattelupyyntö. Halutuimmista harjoitteluista saa taistella, eikä ole mitenkään tavatonta, että varsinkin suuremmat yritykset haastattelevat harjoittelijansa moneen otteeseen ennen lopullisen päätöksen tekemistä – jopa neljä tai viisi kertaa.

Mikäli yritys ei ole ottanut yhteyttä hakemisajankohdasta seuraavan parin viikon kuluessa, keskitä energiasi uusien paikkojen etsimiseen. Perään soittelemaan ei ainakaan tällä alalla kannata lähteä, ja se on usein vieläpä täysin tuloksetonta. Vihastutat sillä korkeintaan vain jonkun jo valmiiksi nälkäisen ja huonotuulisen muotigurun.

 

Tämä keskustelu käydään yleensä aivan haastattelun alkumetreillä, ellei sitä olla alleviivattu jo ilmoituksessa. Ranskassa yritykset tarjoavat yleensä harjoittelijoilleen pienen rahallisen korvauksen (noin 400 euroa kuussa) ja esimerkiksi lounasseteleitä. Tosin eivät maksamattomat harjoittelutkaan kovin tavattomia ole – hyvänä esimerkkinä Yhdysvalloissa. Siispä jos maksettu harjoittelu on sinulle kriteeri, ainakin New Yorkin kaltaiset kaupungit kannattaa unohtaa kokonaan.

 

 

Mitä isompi yritys, sitä enemmän hierarkiaa – ja sitä pitempi prosessi tiedossa. Tästä syystä isoimmat yritykset haastattelevat yleensä kandidaattinsa ensin puhelimitse ennen kuin pyytävät fyysisesti paikan päälle.

Mukava ja positiivinen ääni puhelimessa ei tosin tarkoita vielä, että koko loppumatka sujuu yhtä leppoisasti. Oikeassa haastattelussa voi istua hyvinkin psykologisia kysymyksiä tulittava natsi, joka kysyy jokaisen lausahduksesi päätteeksi kuivakkaasti ”miksi?”.

Chanelin ykkösvaiheessa jouduin pitämään puhelimessa palopuheen englanniksi, ja Saksilla minulta kysyttiin paitsi yritystrendeistä myös henkilökohtaisemmista aiheista. Vastasin muuan muassa kysymykseen ”Mikä on rohkein päätös, jonka olet tehnyt ilman että sinulla on ollut paljon informaatiota aiheesta?”. Voi tuntua nopeasti heitettynä hankalalta, mutta onneksi myös oikeita vastauksia on useita!

 

Ei kannata lannistua, mutta ei myöskään odottaa, että joku ottaisi sinut töihin pelkän puhelinkeskustelun perusteella. Mutta hätä ei todellakaan ole tämän näköinen – olen kuullut esimerkiksi tarinoita skypen tai nettikameran välityksellä tehdyistä haastatteluista. Siispä jos maantieteellinen etäisyys estää perinteisen tapaamisen, voit ehdottaa toisenlaista haastattelutapaa itse.

Myös suunnitelma b voi tulla tiukan paikan tullen tarpeeseen.

Minä ratkaisin ongelman hankkimalla kakkostyöharjoittelun kaiken varalta ennen Nykkiin lähtöäni. Ja joskus se riskikin vaan kannattaa – kävin paikan päällä kahdessa haastattelussa, ja lopulta olisin saanut molemmat paikat!

 

Vaikka tarjontaa löytyy pilvin pimein, välillä voi tuntua että harjoittelut ovat kiven alla. Kannattaa pitää mielessä, että ala on äärimmäisen kilpailuhenkinen, hakijoita riittää ja että kukaan ei ole korvaamaton. Jos vastauksia ei ala kuulua, mieti vielä miten voit parantaa hakemustasi ja pyydä vaikkapa ystävää tai perheenjäsentä lukemaan se läpi. Omasta itsestä täysin selkeä CV voikin näyttää ulkopuoliselle henkilölle täysin päinvastaiselta.

Tee ensimmäinen yhteydenotto aina sähköpostilla. Liitä motivaatiokirjeesi jo sähköpostiviestiin sekä liitteeksi CV:si lisäksi. Ole erityisen tarkka päivämäärien kanssa. Epäselvät ja vajaavaiset hakemukset lentävät usein suoraan roskikseen.

Muista siis mainita mahdollisimman selkeästi mistä päivästä mihin päivään olet käytettävissä, ja oletko esimerkiksi joustava päivämäärien suhteen. Nämä asiat ovat yleensä neuvoteltavissa työnantajan kanssa, jos he ovat oikeasti kiinnostuneita saamaan juuri sinut työharjoittelijakseen.

Ole realisti, mutta pidä mielesi avoimena ja optimistisena. Muista, että on enemmän kuin todennäköistä, että eniten haluamasi paikka voi mennä sinulta sivu suun. Se ei tarkoita, etteikö tilalle voisi tulla jotain vähintään yhtä kiinnostavaa.

Tiedän omasta kokemuksesta, että hakemuksien naputtelu ja lähettely toisensa jälkeen voi tuntua epämotivoivalta, jos vastauksia ei pitkänkään ajanjakson päästä ala kuulua. Mutta pysy sinnikkäänä!

Ulkomaille työharjoittelemaan hakevan kannattaa muistaa pelin säännöt. Kun menee sieltä mistä aita on korkein, vastoinkäymisiä tulee takuulla vastaan ja toisinaan oikein roppakaupalla. Mutta niin kuin sanotaan: mitä isommat panokset, sitä suurempi voitto.

 

Bon courage!