Ulkomailla opiskelusta (the end)

Kuka muistaa vielä kevään mittaan julkaisemani jutut muotimarkkinoinnin opiskelusta Ranskassa? Hyvä. Tämä on teille ja toimikoon juttusarjalle jonkin sortin lopetuksena.

Nyt kun minulla on kolme vuotta paahtamista takanani ja olen lopputyötä vailla valmis vaatetusalan ammattilainen, ajattelin luoda teille pienen yhteenvedon siitä, mitä samanlaista urapolkua halajavan kannattaisi tietää. Siitä, millainen yleismielikuva viime vuosista on jäänyt, mikä on aiheuttanut tyytyväisyyttä ja mikä kenties vähemmän. Itse päädyin kouluuni täydellisenä ummikkona, joka ei tiennyt ulkomailla opiskelusta mitään tai siitä, mihin sitä oikeasti olikaan päätään pistämässä: en nimittäin ollut tarpeeksi onnekas saadakseni mahdollisuutta kysellä neuvoja muilta saman polun kulkeneilta. Mutta ei se mitään. Joskus tekee ihan hyvää olla oman elämänsä opinto-ohjaaja.

Kuten jokaisen freelancer-opon kuuluu, kokosin teille pienen pro & con-listan viime vuosien hyvistä ja huonoista hetkistä, sekä asioista, jotka teidän tulevien ulkosuomalaisten (ja mikäpä ettei muotimarkkinoijienkin!) kannattaisi pistää korvan taakse.

1. Ei ole mikään maailman yllättävin tieto, että Pariisi on mahtava asuinpaikka muotialan opiskelijalle. Täältä löytyvät muotiviikot, näyttelyt, museot sekä lähes kaikki suunnittelijat maan ja taivaan väliltä. Piireihin päässeille sataa kutsuja yksityismyynteihin, näytöksiin, avajaisiin ja muihin kivoihin kissanristiäisiin. Kaupunki ja on kaunis, iso ja ei nuku koskaan. Mahdollisuuksia riittää joka sormelle ja varpaalle. 

2. Vaikka kukaan tai mikään ei ole täydellinen, kouluni oli juuri niin monipuolinen kuin sen aloittaessani ajattelinkin. Suosittelen siis lämpimästi sen laadukasta sekä asiantuntevaa muotialan opetusta. Ensimmäisen vuoden markkinatutkimuksista, kangastuntemuksen oppitunneista ja suunnittelijabioista on otettu suuri harppaus eteenpäin. Projekteja ja mallistosuunnitelmia on tullut tehtyä milloin mistäkin: naistenvaatteista, laukuista, silmälaseista, kengistä, lastenvaatteista, miesten (!) kosmetiikasta, koruista. Olemme suunnitelleet co-brandingeja, vääntäneet teknisiä piirrustuksia, piirtäneet logoja ja pakkauksia ja ennustaneet trendejä. Olemme täyttäneet verkkokalvomme ja aivonystyrämme inspiraatiokollaaseilla ja vuosikymmenien -ja satojen mittaisella muotihistorialla . Lähes kaikki kivikaudelta avant-gardistiseen suunnitteluun asti on tullut opiskeltua tunnollisesti.

3. Ulkomailla opiskelu ja asuminen antavat rohkeutta. Kun on kerran lähtenyt ja opetellut uuden kielen, mikään ei tunnu pysäyttävän elämässä. Itsetunto nousee kohisten ja mikä parasta: perfektionistiluonne joutuu kovalle koetukselle, kun huomaa ettei kaikkea voikaan (eikä edes tarvitse) tehdä täydellisen virheettömästi. Turha itsekritiittisyys karisee pois mukavasti, kun joutuu pitämään kymmeniä esitelmiä isonkin yleisön edessä milloin milläkin kielellä: englanniksi, ranskaksi tai vaikkapa italiaksi. Voi vain yrittää parastaan, ja ne niille pahimmillekin töppäyksille ei pysty oikeasti muuta kuin nauramaan. Kirjoitusvirheisiin ei kuole eikä haukku haavaa tee. 

1. Vaikka olen törmännyt loistaviin ihmisiin, saanut ihania työkavereita, luonut unohtumattomia kontakteja, tältä alalta löytyy myös poikkeuksellisen paljon pilvissä liihottelevaa porukkaa. Omana tehtävänäsi on sitten koettaa löytää se omanlaisesi työyhteisö. Itse olen tiennyt jo pitkään, ettei esimerkiksi suurille muotitaloille työskentely olisi unelmaduunini jo ihan pelkän kolossaalisen hiearkian takia. On yksi asia olla työlleen intohimoisesti omistautunut , mutta äärimmäinen kilpailu ja ahdistus kenkäparin tai mekonrievun takia eivät mielestäni ole asioita, joista kenenkään kuuluisi menettää yöuniaan. 

2. Ranskalainen koulusysteemi arvosanoineen ja opetusmetodeineen ei ole suomalaiselle välttämättä se helposti ymmärrettävin instituutio. Välillä palautteessaan kovinkin räävittömät opettajat sanovat suoraan mitä ajattelevat ja ennen kaikkea julkisesti muiden edessä. Opettajat ovat erittäin vaativia ja hierarkia kukoistaa. Nollan ja kahdenkymmenen välille sijoittuva arvosteluasteikko on hiukan huijaava, ja esimerkiksi 15 lasketaan jo lähes huippuarvosanaksi. Systeemiin tottumattoman, kielessään vielä hapuileva voi saada odottaa tovin, että yltää toivottuihin lopputuloksiin. Mutta toisaalta, miksi kaiken pitäisi ollakaan niin helppoa?

3. Lopuksi, olkaamme hetken aikaa vielä vähän realisteja: keskiverrosta poikkeavan polun valinneen matkalle mahtuu tavallisesti myös kasa vastoinkäymisiä, jotka lannistaisivat ja lähettäisivät sinut mielelläsi maitojunalla takaisin kotiin vaikka joka päivä. Sillä kyllä – liika naiivius on saanut monta kertaa pettymään, murskakritiikki heittämään hetkeksi kirveen kaivoon ja epätyydyttävä työympäristö masentumaan. Mutta syvällä rintaäänellä voin kertoa tämän: kun on muutaman kerran joutunut muutaman perustavanlaatuisen kysymyksen eteen, kuunnellut pää punaisena sinua ranskaksi solvaavia naapureita, kokenut vesivahingot ja rikkinäiset vedelämmittimet, hoitanut vakuutus -sekä pankkisotkuja yksin ilman apua, selviytyy kyllä muussakin elämässään ihan hyvin.

 

P.s Täältä voit löytää juttusarjan kaikki osat: osa 1, osa 2 & osa 3.