Uusinta: Vogue covers 1920-2009

Kuka muistaa tämän mainion Voguen ilmaisnäyttelyn parin vuoden takaa? Nyt sunnuntain kunniaksi (sekä muistin virkistykseksi) muutama Vogue-kansilempparini 1920-2009 väliltä. Nauttikaa!

 Kannen kuva on kunnianosoitus tennispelaaja Suzanne Lenglenille ja esittelee tenniksen uudenaikaisena, glamourina urheilulajina.

60-luvulla yleistyivät suoraan kameraan katsovat kansikuvamallit. Tämä katsekontakti puhutteli yleisöä paremmin. (Ja mikä huolestuttavinta: jo tuolloin puhuttiin laihduttamisesta ja lomadieeteistä!)

 

Ennen kuin Coco Chanel toi muotiin ruskettuneen olemuksen, varallisuuden merkki oli vaalea, kalpea iho. (Rannalle päästiin tosi asiassa lomailemaan vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun ranskalaiset saivat vihdoin ja viimein palkalliset lomat.)

Toinen maailmansota lähestyy, ja Vogue valmistautuu sulkemaan ovensa, sillä lehti ei halua tehdä yhteistyötä saksalaisen kanssa. Lehden kannen kyyhkynen toivoo rauhaa Pariisiin.

80-90-luvun huippumalli Linda Evangelista erittäin adrogyynisessa lookissa. (Minä luulin ensin mieheksi.)

Pariisi miehityksen alla. Viimeisimpiä numeroita ennen lehden sulkemista. Nainen tekee vastarintaa näyttävällä hatulla natsiupseereiden kävellessä takana.

Taiteilija David Hockneyn luoma kansi.

Audrey Hepburn pukeutuneena Givenchyyn aviomiehen katsellessa kiltisti sivusta.

Kansikuvat yleistyvät. Vuonna 1944 ranskalaisnaisten saavuttaman äänioikeuden myötä naisen näkemys on tärkeä niin vaaleissa kuin Voguen kannessakin.
Vielä 1920-30-luvuilla muotitalojen nimiä ei mainittu kuvien yhteydessä. Tämä kansi on tosin inspiroitunut Chanelista. Sodanjälkeisen Ranskan vaateteollisuus on vielä pahasti retuperällä. Mutta siellä missä Vogue, siellä toivo: tämä kansi luo optimismia huomiseen ja muistuttaa hienovaraisesti lukijoille, missä se oikea muodin pääkaupunki sijaitseekaan.