Viikon turhat kuulumiset

Joskus mitättömän pieniltä tuntuvat asiat ovat niitä parhaimpia.

Tänään iltakahveja juodessani silmääni pisti Lilyn kahvikuppihaaste, johon nyt osallistun puolitahattomasti. Eli kupin kuumaa nautin tänään suosikistani, Maija Louekarin kuvittamasta Siirtolapuutarha-teekupista. Kyllä, teekupista. En voi tälle mitään – ne nyt vaan useimmiten näyttävät kahvimukeja uskottavammilta. Oli ilo huomata, että myös ihanaisella Lilyn toimituksella on hyvä maku. 

Olen pistänyt merkille jättäväni lehtiä ympäri ämpäri tämänhetkistä asuintilaani, pitkin lattioita ja paikkoja. Hauskaa tämä on siksi, etten oikeastaan edes erityisemmin lue niitä – kansikuvien ihailu tuntuu toisinaan riittävä aivan mainiosti. Kieroutunutta sisustamista? Tiedä häntä. Ehkä tämä sekasortokin on loppujen lopuksi ihan kotoista.

Menneellä viikolla oivalsin, että joulukoristeesta saa mitä parhaimman kattolampun. Tämän keksimisestä en voi kyllä valitettavasti itse ottaa kunniaa, mutta se ei olekaan pääasia. Hyvät ideat kiertoon ja luovuus kunniaan!

Hiustumpelo-Laura (joka ei osaa edes ranskanlettiä) harjoitteli illan peilin edessä hiusten kieputtamista siististi huomista työtilaisuutta varten. Yritys onnistui tyydyttävästi, mutta tekeleen ikuistaminen kameralle oli sitten aivan toinen juttu. 

..eikä onnistunut toisella eikä edes kolmannellakaan yrittämällä. Mutta ei se mitään. Niin pitkään kuin saan kääriytyä pörröiseen kasarineuletakkiini, kaikki on hyvin.

Ja harjoitus tekee mestarin. Ehkä.