Viimeinen työpäivä

Kyllä, näin se alkoi – shamppanjalla. Minkäs muunkaan kuin projektipäällikköni synttäreiden kunniaksi. Eikä ole edes eka kerta. Jos siis jotain olen kahden kuukauden aikana oppinut: ranskalaisilla ei ilmeisesti tuota vaikeuksia juoda töissä. 

Viimeiset Rick Owensit ja Diorin takki odottamassa kuvaamista. Vaikka tuo rekki saattaa antaa toisenlaisen kuvan, uskokaa tai älkää, noita on kuvattu viimeisen kuukauden aikana satoja.

Shamppanjatuokion ajaksi hylätty mallinukke päällään Gustavo Linsin ensi talven turkisviitta. Jälkimmäisen haju on muuten sanoinkuvaamaton helteisessä studiossa. Just sayin’.

Lounastunnilla kävelyllä Le Marais’ssa. Toisin sanoen yksi työharjoittelun parhaista puolista!

Töiden jälkeen kiikutimme itsemme pomon synttäreille kahteenkymppiin Café Chérieen, jossa ranskalaiseen tapaan pidimme pienet apérot, joimme martineja ja minä rohkeana tyttönä opetin valokuvaajillemme suomen alkeita. Eikä suotta: nyt toimistolla osataan sanoa suomeksi ainakin, että on varastanut ruotsalaisen karkkikaupan.

Nii-in. Näin nopeasti kuluivat kaksi kuukautta, ja nyt olen kokopäiväinen lopputyön väkertäjä elokuuhun asti. Koska siinä paha missä mainitaan: nyt jatkankin Ranskan tilastokeskuksen ne taulukoiden analysointia.

Kivaa päivää, murut!