Epävarmuudesta

Ensimmäisen blogipostaukseni jälkeen minuun iski järkyttävä ahdistuksen aalto. Apua mitä nyt oikein tulikaan tehtyä, oliko tämä nyt suurin virhe minkä olen elämässäni tehnyt. Perheelleni en ainakaan kerro, saatika kavereilleni. Mitähän nekin nyt minusta ajattelevat, kun tällaista menin tekemään. Eihän minulla nyt oikeastaan ole tarvittavaa tietotaitoa tai edes mitään mielenkiintoista sanottavaa.

Olin aivan valmis poistamaan koko blogin ja lopettaa alkuunsa. Turha oikeastaan edes yrittää, koska tuhoon tuomittu ajatushan tämä kuitenkin oli. Pari päivää olen asiaa yrittänyt sulatella ja pohdiskella mistä kyseinen tunne johtui. Onhan se kuitenkin iso muutos tehdä päätös jakaa itsestään jotain kaikkien luettavaksi. Ei ihmekään, että pelottaa. Enkä varmastikaan ole ainut, joka näin on jossain kohtaa ajatellut.

Ihmiseen on myös sisäänrakennettuna halu kuulua porukkaan ja tulla hyväksytyksi. Kaipa tämäkin sitä pelkoa on,että blogin takia kävisikin niin, etten kuulukaan enää joukkoon.

Tämä sai minut pohdiskelemaan uudelleen blogin kirjoittamisen motivaatiota. Haluan ensisijaisesti tehdä tätä itsekkäistä lähtökohdista, selkiyttämään omia ajatuksiani. En halua kahlita itseäni siihen, että teen tätä muille. Joten miksi miettisin sitä, mitä muut ajattelevat kirjoituksistani. Enkä halua tehdä tästä mitään suoritusta, siitä minulla on jo muusta elämästä tarpeeksi kokemusta. Kirjoittelen tänne, jos siltä tuntuu ja en kirjoittele, jos se tuntuu oikeammalta vaihtoehdolta. Olen aina vihannut itse sitä tapaa miten bloggaajat kokevat tarvetta selitellä bloggaamistaan tai postaamattomuuttaan ja pyytelevät sitä muilta anteeksi. Ja nyt jo heti ensimmäisen postaukseni jälkeen olen itse ajautumassa samaan tilateeseen.

Muutoksissa ja uudessa vaikeinta on aina aloittaminen. Sen ensimmäisen askeleen ottaminen, nyt kuitenkin se ensimmäinen askel on otettu. Joten vain taivas on rajana.

Tämä ei ollut ehkä ihan sellainen blogini toinen postaus, kun olin ajatellut. Mutta ylpeä olen siitä, että se kuitenkin on.

Mukavaa loppuviikkoa!

Laura