Kun reilu vuosi sitten aloin lisäämään ruokavaliooni lisää kasvisruokaa, oli hummus yksi niistä ruuista, jotka alkoivat vakiintua jääkaappini kalustoon. En aiemmin ollut oikein ymmärtänyt sen päälle tai oikeastaan erityisesti edes välittänyt siitä. Nykyään se on jo jääkaappini vakiokalustoa. Tykästyin eniten Lidlistä saatuihin hummuksiin, niissä sekä koostumus ja maku olivat mielestäni parhaat. Erityisesti silloin rakastuin Lidlin punajuurihummukseen, mutta sitä en harmikseni ole kaupoista löytänyt pitkään aikaan. Olisihan sitä voinut hummusta itsekin tehdä, mutta mielelläni maksan siitä, ettei minun tarvitse sitä itse lähteä tekemään ­­– se kun aina tuntui jäävän blenderin terien alle jumiin.

Hummustahan voi syödä melkein minkä tahansa kasviksen tai vihanneksen kanssa. Se sopii oivallisesti myös salaattiin tai leivän päälle. Tällä kertaa kuitenkin päätin haastaa itseni käyttämään hummusta kolmessa hieman erilaisessa käyttötarkoituksessa – jokaiseen reseptiin eri maussa.

Aloitin varsin turvallisesti ja ensimmäisenä testiin pääsivät hummusrieskat. Rieskoihinhan voi upottaa lähestulkoon mitä tahansa kasvissosetta, joten miksikäs sitten ei hummusta. Rakastan erityisesti tehdä perunarieskoja ajoittan iltapalaksi. Sitä jotenkin ajattelisi, että näiden tekemiseen menisi paljon enemmän aikaa ja vaivaa, mutta oikeasti rieskat ovat varsin helppo ja nopea tehdä itse. Kun vielä taikinaan upottaa hummusta saa niiden proteiinipitoisuutta lisättyä mukavasti. Tein rieskani alla olevalla ohjeella. Tästä tuli noin 8 rieskaa ja aikaa meni parikymmentä minuuttia.

Hummusrieskat

1/2 dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja (hiivaleipäjauhot sopisivat tähän myös varmasti)

1/2 tl suolaa

1/2 tl leivinjauhetta

1 prk Lidlin tavallista hummusta

vajaa 1 dl vettä

halutessasi voit lisätä taikinaan vielä yhden munan, mutta se ei ole välttämätöntä.

Työvaiheet

1. Sekoita  ensin kuivat aineet keskenään. Lisää sitten joukkoon hummus ja vesi. Sekoita taikinaksi, tarkoitus ei ole luoda sitkoa, joten älä vaivaa taikinaa vaan sekoita ainekset nopeasti keskenään.
2. Muotoile taikinasta rieskoja uunipellille jauhotetuin käsin. Helpointa on aluksi nostella taikinasta valmiit nokareet leivinpaperille ja taputella niistä rieskat.
3. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla
4. Paista uunin keskitasolla noin 225 asteessa 12-15 minuuttia.

Mielestäni rieskat ovat parhaita oivariinin ja oltermanni-juuston kanssa. Toinen hyväksi todettu kombo on rieskat ja tuorejuusto, nam! Omani jätän ensi kerralla hiukkasen paksummiksi ja muotoilen hieman nätimmiksi. Vaikka eihän se ulkonäkö näissä tärkein olekaan. 🙂

Laura

Miksi minulla on aina kiire? Valittelin tässä yksi päivä ystävälleni, että minulla on koko ajan kiire. Samaan aikaan koen vielä riittämättömyyttä siitä, etten ehdi tekemään arjessani niitä kaikkia asioita, mitä haluaisin. Kaiken kukkuraksi tunnen oloni vielä uupuneeksi tämän kaiken kiireen keskellä, sillä palautumiseen ei jää tarpeeksi aikaa.

Olen luonteeltani aktiivinen ihminen ja pidän asioiden puuhailusta. Minulla on aina jonkin sortin projekteja elämässäni menossa. Vaikka usein nämä projektit ovatkin osaltani aika ikuisuusprojekteja. Nimimerkillä eteisen lamppuni on odottanut syyskuusta lähtien kattoon virittelemistä. Mutta, kun on ollut kiire…

Vihaan sitä, kun puhutaan kiireestä ja sanotaan, että meillä kaikilla on se sama 24 tuntia aikaa käyttää vuorokaudessa. Tämä on vähän sama asia, kuin sanoisit maksuhäiriömerkintäiselle, että ala säästämään, niin kyllä se siitä. Vaikka tottahan se on, että meillä kaikilla on samat tunnit vuorokaudessa. Pitää kuitenkin muistaa, että meillä jokaisella on erilaiset elämäntilanteet. Esimerkiksi itse olen yksin asuva nuori nainen. Minulla ei ole ketään jonka kanssa jakaa kotitöitä, toisin sanoen suhteessa minulla menee enemmän aikaa ihan vaan normaaleihin kotitöihin kuten kaupassa käyntiin ja siivoamiseen. Sitten taas minun tilannettani on aivan turha lähteä vertailemaan ruuhkavuosia elävään perheenäitiin. Kaikki nimittäin on suhteellista.

Asiat, joita arjessani teen ovat minulle tärkeitä ja pidän myös arjestani. Minulle on tärkeää huolehtia omasta terveydestäni liikkumalla, myös ystävät ja perhe ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Niihin haluan käyttää tuntejani. Ne ovat minulle myös tärkeitä arvoja elämässä, joten jatkossakin haluan käyttää niihin aikaa.

Tämä sai minua miettimään kuitenkin sitä, että olenko näissä tilanteissa kuitenkaan aidosti läsnä, jos elän jatkuvan kiireen uuvuttavana. Vastaus on usein, että en. Jotain siis olisi asialle tehtävä ja jostain suunnasta karsittava. Vielä en osaa vastata siihen kysymykseen, millaisia muutoksia minun tulee tehdä. Asian tiedostaminen kuitenkin on hyvä alku muutokselle. Koen jopa jollain tasolla häpeää siitä, että minulla tuntuu olevan jatkuva kiireentuntu ja haluan asiaan muutosta.

Onneksi nykypäivänä uskalletaan myöntää se, että jatkuva kiire ei enää ole tavoittelemisen arvoinen tila. Eikä jatkuva kiire ole mittari kenenkään ihmisarvosta.

Laura