5 parasta ja huonointa
Mitkä on ne aivan parhaat jutut ja mitkä taas ne ikävimmät tai huonoimmat puolet mussa äitinä? Tässä tulee top 5 listaus.
5 parasta
Rakkaus. Oon äiti, joka rakastaa ihan täysillä. Ihan koko sydämestään. Äärettömästi. Loputtomasti. Ehdoitta. Aina.
Huolenpito. Voin sanoa pitäväni täysin huolen omistani. Kaikin puolin. Oli kyse kurnivasta masusta tai itkuisista silmistä, äiti huolehtii kyllä.
Läheisyys. Mulle on tärkeetä, että lapset voi ja tulee halimaan kun siltä tuntuu. Tulee syliin ja suukottaa. Oli ikää sitten 2 vuotta tai 45. Pitää voida koskettaa, läheisyys tuo sen rakkauden tunteen. Läheisyys jakaa sitä rakkautta. Ja rakkaus on yhtä kuin elämää.
Huomioon ottaminen. Kun pieni käsi nykii paidan helmaa tai hokee äiti kato kato kato, pyytää syliin tai muuten vaan kaipaa huomiota. Äiti huomioi, ottaa syliin ja katsoo. Äiti on läsnä.
Järjestys. Pyrin pitämään yllä jonkin sortin järjestystä, niin tavaroissa kuin asioissakin. Lelut saa levittää, mutta ne myös siivotaan. Uusia pelejä ja leluja saa ottaa, mutta ensin vanhat kerätään pois. On asioita joihin sanotaan ei, vaikka pienempi eri mieltä oiskin. Kyyneleet ja kiukuttelut ei muuta sitä, päätöksissä pysytään ja näin pidetään asiat järjestyksessä.
5 huonointa
Kärsivällisyys, eli sen puuttuminen. Tää on ihan ehdoton ykkönen. Mulla on tosi tosi huono kärsivällisyys. Ollut aina. Hermostun nollasta sataan sekunnissa. Ihan oikeesti.
Kiukuttelu. Kyllä, mä kiukuttelen. En pojalleni, mutta miehelleni. Mutta kuuleehan se ja oppii äidiltä. Muutenkin vähän liikaa perinyt äitinsä luonnetta, iskä olis niin paljon rauhallisempi..
Oman masun tuijottelu (en tarkoita itsekkyyttä). Paita ylös ja napa esille. Oonko mä lihava? Tätä mies ja muut kuulee ja liikaa. Juurtaa nuorena sairastamaani anoreksiaan, joka puhkes synnytyksen jälkeen uudelleen. Nyt ollaan paremmilla vesillä, mutta tää ikävä tapa vaan juurtu liian kovin kiinni. En halua poikani tekevän samaa.
Heittäytyminen. Oon ehkä vähän huono tässä. Pitäis osata enemmän heittäytyä hullunkurisiin juttuihin ja löytää se riehuva pieni lapsi itsestään. Kyllä mä leikin Leevin kanssa, mutta kaikkiin överi hassuihin juttuihin ei vaan tuu heittäydyttyä mukaan yhtä hyvin kuin isi. Ainakaan jos joku muu on näkemässä.
Aivan liian lyhyt pinna. Kyllä, uudelleen. Tää ansaitsi vielä uuden paikan tässä listauksessa. Monesti sitä miettii miten parantaa tätä puolta itsessään, laskeeko kymmeneen tai edes viiteen ja avaa sitten vasta suunsa. Vois tulla rauhallisempi vastaus. Mutta muista sitä siinä hermostuksissa sitten. Pitäis kyllä.
Siinä oli ne tämän hetkiset 5 parasta ja 5 huonointa. Parhaat pidän ja huonot voisin karistella pois. Pikkuhiljaa opetellaan. Kunhan Leevi kasvaa, voidaan kysyä siltä tätä samaa ja vastaukset mahtaa olla hullunkurisia. Ehkä sitten parin vuoden päästä, kun toinen ymmärtää kysymyksen paremmin. Nyt kaikki on vaan kivoja ja Leevi on äidin rakas. Näin poika itse sanoo.
<3: Laura