Äiti, maalataan

Vesivärit tiskipöydällä värikkäiden sutien vieressä. Tyhjä pilttipurkki vettä varten. Uusi suosikkijuttu. Äiti maalataan. Leevi haluu maalata. Näin poika sanoo äidille ja osoittaa tiskipöydälle. No sitten me maalataan.

Me ostettiin miehen kanssa viime viikonloppuna Leeville ekat vesivärit. Ajattelin, että vois tykätä, tykkäähän poika myös piirtämisestä. Ja tykkäshän se, kovasti. Ollaankin maalattu melkein joka päivä. Leevi valitsee värin, äiti laittaa sutiin ja Leevi maalaa. Tosin aina välillä äidin täytyy maalata kaikai (kaivinkone) tai rekka. Eli rekka, kaivinkonetta en osaa. Ei se rekkakaan kummoinen ole, mutta kelpaa 2-vuotiaalle.

Paperi täynnä värejä, on sinistä, punaista ja lisää sinistä. Eniten halutaan sinistä. Tai valkoista, se vaan ei paperilla näy jostain kumman syystä. Mitä väriä Leevi haluaa? Äiti kysyy. Mmmm mmm.. Poika miettii. Valkosta! Mutta eihän se näy valkoisella paperilla. Mmm sinistä! Sinistä siis. Ja sitten maalaamaan. Viivoja, ympyrää ja spiraalia. Ja sitten vaan paljon väriä. Hyvä tulee, hieno! Ja uusi paperi.

Mä olen ihan mielissäni, että Lepa tykkää piirtää ja maalata. Onhan se kehittävää ja luovaa. Näkee, kuinka pienessäkin ajassa poika kehittyy ja paperiin ilmestyy erilaisia muotoja. Opitaan värejä ja keskittymistä. Sen takia äiti ja isikin on punaisia, oletan. Jos äiti kirjoittaa kauppalistaa tai reseptiä, hakee pikkumuru heti kaapista omat puuvärit. Luovuus iskee jälleen! Omena-puolukkaleivän ohjeessa on värikäs tausta. Mulla oli apuri kirjoitushommissa mukana. Ei haittaa, se on vaan ihana. Sivun alareunassa lukeekin Leevi 2 v. Ja näin reseptikirjani kantaa muistoja mukanaan.

Nyt jo löytyy paksu pino hienoja maalauksia. Katsotaan mihin kehyksiin niitä vielä laitetaan, kaikki täytyy säästää, niinhän se menee. Sitten isompana katsellaan ja naureskellaan mitä on pienenä piirretty ja maalattu. Kyllä mekin ollaan aika hupaisia nauruja saatu isoveljen kanssa jostain vanhoista piirrustuksista. Mutta onhan ne niitä tärkeitä lapsuuden muistoja, isi kehuu sitä järjetöntä kuvaa eikä edes tiedä mitä se esittää. Sitten ollaan ylpeitä ja hyvillä mielin. Se on tärkeintä. Lapsen ilo ja onnellisuus. Siis lisää maalaamista, piirtämistä ja kehuja hienoista kuvista.

Minkäkaisia ihania kuvia muilla piirretään tai maalataan? 

<3: Laura