Kaksin kotona

Meillä on punainen talo. Paritalon puolikas. Meitä asuu täällä kolme. Ja koirat. Isi, äiti ja Leevi. Sekä Vilma ja Luna. Myös veljeni Edi-kissa löysi tiensä meille viikoksi. Tänään aamulla me vietiin iskä linja-autolle ja vilkutettiin heipat. Saatoin tirauttaa muutaman kyyneleen, en kuitenkaan suoraan myönnä. Onhan se mies poissa kuitenkin viikon. Viikko. Pisin aika mitä ollaan ikinä oltu erossa. Mutta kyllä me Lepan kanssa pärjätään, niinkun Leevi itse sanoi. Pärjätään.

Kuin tilauksesta hankin itselleni ihanan flunssan tähän päälle, ettei vaan päästäis liian helpolla. Mutta yhä edelleen, me pärjätään. Me otetaan ihan rennosti. Kahden tunnin reipas aamukävely ja rakettispagetit kiehumaan. Vähän Ryhmä hauta ja päikkäreille. Tänään jopa ilman ei-sanaa. Jopas. Fiksuna meinasin ottaa itsekin päikkärit, maltoin kai puoli minuuttia yrittää ja ylös sängystä tilaamaan valokuvia. Siinä meni taas ne hyvät unet. 

Missä äiti on? Kuuluu sängystä. Täällä äiti on. Äiti nukkumaan, komennetaan. Sängyssä touhuu hyvin nukkunut poika kolmen unipupun ja ainakin yhtä monen auton kanssa. Kaikki lelut mukaan ja leikkimään. Kaapista vähän rypäleitä, ne häviää kaksin käsin parempiin suihin. Tai suuhun. Tuhlattiin me vähän bensaakin ja haettiin kaupasta lohtua. On tää niin surkeeta ilman miestä, ilman isiä. Täytyy siis herkutella. 

Mä olen jo pitkään kytänny kaupat läpi joko saan sitä glögiä. Ja ei. Miksei niitä ihania herkkuja voi löytyä hyllyistä ympäri vuoden? Ne hyllyt kyllä notkuu montaa kymmentä eri sorttia kaikkea muuta, muttei yhtä glögitölkkiä. Mutta tänään kuin tilauksesta tähän surulliseen viikkoon olivat mua ajatelleet ja lastanneet lavallisen herkkuglögiä esille. Kiitos. Syysilloissa menee muki päivässä, mieluiten joka ilta. On se vaan niin hyvää. Mies juo cokista ja mä glögiä. Tai Play-kaakaota. Mies. Isi. Saksassa. 

Leevi kysyi aamulla minne isi meni däppädäällä, eli linja-autolla. Mikä sana, däppädää. Olis pojalla sana hallussa, mutta kun se on däppädää niin se on däppädää. Isi lähti reissuun. – Isi tulee ihan kohta. Pärjätään. Tuumas poika auton takapenkiltä. Ja näin me tehdään. Nyt vaan odotellaan soittoa, kun on jo niin ikävä. Ja lässyn lässyn.

<3: Laura