Laura Palm

14.11.2016 lumitiikeri

Isänpäivän antimet

Tänä vuonna jaettiin isänpäivä kahdelle päivälle. Lauantaina laitoin kotona isänpäivä-illallisen, sunnuntaina syötiin miehen vanhemmilla. Kakun tai piirakan leivoin myös lauantai-illaksi. Sunnuntai aamuna valmistin isänpäivän kunniaksi herkullisen uunipuuro-aamiaisen. Tässä ohjeita jakoon muillekin.

Isänpäivän aamupala: herkullinen omenainen uuni-kaurapuuro, johon omenaista ideaa lainasin Fanni & kaneli-blogista. Meidän taloudessa uunipuurot ovat vielä aika uusia tuttavuuksia. Muutaman kerran olen illaksi tehnyt poitsulle iltapalaksi ja aivan herkkua ovat olleet. Puuroriisiä ja kaurahiutaleita. Voi mikä ihana tuoksu uunista tuleekaan. Nyt halusin jotain hienompaa, ja törmäsin mainitsemassani blogissa herkullisen näköiseen ohjeeseen, jota päätin lähteä lainaamaan. Ja parasta tässä oli, että puurolle riitti aikaa uunissa puolisen tuntia. Saa siis hyvin aamupalaksi ennenkuin herrasväki tekee aamuista nälkäkuolemaa.

Omenainen uuni-kaurapuuro

5 dl kaurahiutaleita

ripaus suolaa

1 tl leivinjauhetta

kanelia, meillä käytetään aika reilusti

5 dl maitoa

2 kananmunaa

3 omenaa

1 dl manteleita

rouhittua tummaa suklaata

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, suola, leivinjauhe ja kaneli. Vatkaa kevyesti toisessa kulhossa maito ja kananmunat.

Viipaloi omenat ja lado puolet niistä voideltuun uunivuokaan. Levittele tasaisesti kaurahiutaleseos omenoiden päälle. Kaada vielä päälle munamaito.

Lado loput omenasiivut, halutessasi rouhittu suklaa ja mantelit puuron pinnalle. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 35 minuuttia. Ja ei kun herkuttelemaan.

Isänpäivän illallinen: vuohenjuusto-uunilohi ja perunat uunissa uudella kokeilulla. Ideaa perunoihin hain pinterestistä ja sovelsinkin useampaa eri ohjetta. Uunilohesta tykätään kaikki ja se kuuluukin usein meidän viikonlopun ruokalistalle. Vuohenjuusto on miehen suurta herkkua, joten sillä saatiin mielekästä makua kalaan ja jota harvemmin tulee ostettua. Näytti maistuvan hyvin myös nuoremmalle miehelle. Kaveriksi salaattia ja itse tehtyjä ”krutonkeja” joululimpun jämäpaloista. Nekin isännän herkkua.

Vuohenjuusto-uunilohi ja perunat

Lohta

vuohenjuustoa

sitruunapippuria, suolaa

haluttu määrä perunoita, käytin jauhoisia

sulaa voita

sitruunamehua

hunajaa

suolaa

rosmariinia

Pese perunat huolellisesti. Leikkaa perunoihin viillot melkein loppuun asti muutaman millimetrin välein.

Sekoita sulaan voihin sitruunamehua ja hunajaa, laitoin reilun lusikallisen. Voita sulatin reilu 50 g. Voitele perunat voi-hunajaseoksella välejä myöden. Jätä vähän uutta voitelua varten. Ripottele päälle suolaa ja rosmariinia. Paista uunissa 200 asteessa tunnin verran. Voitele perunat puolessa välissä pikaisesri uudelleen ja lisää halutessasi rosmariinia.

Leikkaa kalaan siivut nahkaan asti, muttei nahasta läpi. Levitä kalalle sitruunamehua, rakoihin myös. Mausta reilusti sitruunapippurilla ja suolalla. Siivuta vuohenjuusto ja asettele kalan rakoihin. Paista uunissa 200-225 asteessa noin puoli tuntia.

Isänpäivän jauhoton suklaapiirakka: kysyin aikaa sitten mitä kultamuru haluaa isänpäivänä, vastauksen tiesin kysymättäkin. Masaliisaa. Eli mokkapaloja. Sama vastaus joka kerta. Ehdotin josko olis jotain muuta mikä kävis, päädyttiin yhteistuumin geisha-brookieen. Olen tehnyt sitä pariin otteeseen ja ai että mitä herkkua. Isäntäkin tykkää, onhan geisha miehen toinen lempikarkeista heti ässämixin jälkeen. No, kyseistä leivonnaistahan en tehnyt, vaan lainaamastani kirjaston kirjasta Emman makeat piirakat tein jauhottoman suklaapiirakan. Halusin kokeilla jotain uutta, ja esittelinkin miehelle hyviä vaihtoehtoja joista hän valitsi tämän kyseisen piirakan. Voin kertoa, oli muuten helpoin suklaapiirakka ikinä. Ja hyvääkin vielä! Itse olisin ehkä kaivannut kylkeen vielä reilun nokareen kermavaahtoa mutta miesväki ei. Onneksi jäätelö pakkasesta korjasi tilanteen.

Jauhoton suklaapiirakka (gluteeniton):

150 g voita

200 g tummaa suklaata, jossa noin 50 % kaakaota

2 dl sokeria

1 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

4 kananmunaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rypistä leivinpaperi ja vuoraa sillä noin 25 cm piirakkavuoka.

Sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää sokeri hyvin sekoittaen. Lisää kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola. Riko lopuksi kananmunat joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 23 minuuttia. Keskusta saa jäädä kunnolla taikinaiseksi.

Koristele hieman jäähtynyt piirakka tomusokerilla. Tarjoile hieman lämpimänä tai jääkaappikylmänä. Herkkua.

<3: Laura

koti ruoka-ja-juoma diy

13.11.2016 lumitiikeri

ISI

Isänpäivä. Meidän perheen kolmas. Ansaittu.

Aamulla aikaisin ylös pojan toimesta, normaalisti niinkuin aina. Keittiöön uunipuuroa tekemään. Omenan siivut pohjalle, puuroainekset päälle ja vielä lisää omppusiivuja. Pakko olla hyvää. Aikaisempina isänpäivinä on tullut laitettua perinteisesti pekonia ja munia, mutta tällä kertaa halusin jotain muuta. Meillä on tykätty uunipuurosta, joten ajattelin tälläisen version maistuvan ekstra herkulta. Uuniin siis.

Ihana, lempeä, kärsivällinen. Tämän talon isi on kaikkea sitä. Ihana kerrakseen, huomioi ja hellii. Osan kärsiällisyydestään voisi jopa jakaa äidille. Ei vaan taida toimia ihan niin.

Isänpäivä lahja. Tämä isukki sai sen jo aikaa sitten, katsottu läpikin jo. Nimittäin isännän lempisarjan Rillit huurussa ysi kausi. Annoin periksi, vaikka ei tarvinnut juurikaan ylipuhua lahjan antamista jo aikaisemmin. Sille naurettiin ja hymähdeltiin. Oikein onnistunut lahjus. No, sanoin kovana ettei muuta sitten tule, jotain herkkuruokaa ja leipomista kyllä. Silti sorruin ja aamupalapöydästä löytyi vielä pieni lisäpaketti. Oikein osuvalla autot-kuosilla, jonka iskä osti pojan synttärilahjaa varten alkusyksyllä. Paketista paljastui isi-ja-poika valokuva, joka pääsee meidän seinälle ja tietysti aiheeseen sopiva Dad-paita. Oli vaan taas pakko ostaa. Onhan se hieno.

Hauska, leikkisä, supermies. Aina hassutellaan ja leikitään. Naurua ja riehumista, äidin niskavillat nousee mutta pojilla on hauskaa. Onhan se pääasia. Isi on supermies, niin iskänä että aviomiehenä. Kaikessa.

Vähän lisää lihasta, eli isi salille hikoilemaan. Täytyyhän supermiehellä olla habaa. Ja sitähän on. Sitten isovanhemmille syömään isänpäivälounasta. Vaarille lahjuksia, pojan ja pojan pojan valokuva ja suosikkilakuja. Ajatus on tärkein. Syksyllä lähdettiin sitä varten ulos kuvia ottamaan ja kivoja saatiinkin vaikka ei meinaa pikkumies enää katsoa kameraan kun pyydetään. Kai sai jo tarpeekseen kuvaamisesta. Vaikka jätkä on vasta kaks. Masut täynnä mummin pippuripihvejä, jälkkäriksi suklaakakkua ja kotona vielä lisää suklaista piirakkaa, jota eilen tilauksesta leivoin. Eli herkkuja kyllikseen.

Huomioiva, rakastava, halinalle. Meidän rakas kulta huomioi. Meitä molempia, jokapäivä, aina. Kulta myös rakastaa, ihan täysillä, koko ajan. Meidän oma halinalle. Kiltti, hellä, oikein super mahtava.

Ilta ja olohuone. Me kaikki kolme. Duplot lattialla, ihan joka puolella. Autot, kaivinkoneet, rekat ja paloautot. Kaikki pyörillä liikkuvat leikeissä mukana. Isi, äiti ja Leevi. Meidän perhe. Siihen tarvitaan meidät kaikki kolme. Kolme ihanaa ja toisilleen niin rakasta. Korvaamatonta. Kiitos meidän perheen isille. Kiitos meidän perheestä. Kiitos, kun oot meidän pojalle se yks ja ainoa mitä parhain isä. Se, joka on ja pysyy eikä koskaan katoa. Se meidän perheen tuki ja turva, meidän perheen koti. Isä.

Ihanaa, ihan parasta ja antoisaa isänpäivää. Ihan kaikille. Ennenkaikkea meidän perheen isille. Kulta.

<3: Laura

suhteet rakkaus vanhemmuus